Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alternarive Rock. Näytä kaikki tekstit

Ensikosketus: 2005

Helmeilevimmät biisit: Berlin, Human, Best Day, Heart Of Me

Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Levyn huumaavuus

7.8

Päätin kirjoittaa tänään levystä, joka löytyy levyhyllyäni koristamasta. Alkupäästä hyllyä löytyikin Carpark Northin toinen levy All The Things For The All People. Monet muistavat Carpark Northin pienimuotoisesta hitistään Human, joka on kyllä todella mainio biisi musiikkivideotaan myöten. Harmittavasti monille bändistä on jäänyt mieleen vain tämä biisi.

Musiikillisesti Carpark North ammentaa ideoitaan samasta aarrearkusta yhdessä tanskalaisten kollegoidensa kanssa. Bändi ei ole löytänyt niin hienoja musiikillisia aarteita kuten esim. Mew, mutta on silti selkeästi keskivertoa vaihtoehtoista rokkia kiintoisampaa tavaraa. Tästä on jo osoituksena jo mainittu Human, joka on järkevästi pidetty vain vähän yli parin minuutin pituisena. Toki levylle mahtuu myös muita mainioita hetkiä. 

Levyn aloittava Berlin on kiehtoo hienolla kertosäkeellään ja tomikompilla. Biisi myös huipentuu Musemaiseen runttaukseen, joka sopii siihen erinomaisesti. Kyseinen särökitaravalli ei sovi silti kaikkiin biiseihin. Esimerkiksi Song About Us ja Newborn toimisivat paljon paremmin ilman turhan junttaavia kertosäkeitään. Toisaalta taas mahtipontisella kitarasooloon huipentuvaan Runiin kerrostalon kokoiset kitaravallit sopivat erinomaisesti.

Rauhallisemmat biisit ovatkin levyn valttikortti. Rest, ja etenkin äärimmäisen nätti levyn päättävä viuluin varustettu Heart Of Me ovat erinomaisia biisejä. Jälkimmäisessä kappaleessa kuulee selkeitä kaikuja jo mainitusta Mew:stä. Itselleni levyn parhaimmaksi biisiksi nousee Best Day, joka viehättää bassolinjallaan. Biisi on erittäin yksinkertainen ja paikoitelleen musiikillisesti jopa junnaava, mutta jollakin tapaa äärimmäisen toimiva. En tiedä onko tässä osasyynä biisin hieno musavideo.

All The Things For The All People on vallan mainio levy ja sisältää monia muitakin hyviä biisejä, vaikka ei olekaan mikään mestariteos. Silti tähän levyyn kannattaa tutustua, jos sympaattinen tanskalainen vaihtoehtoinen rokki on kolahtanut sinuun aiemminkin.

PS. Levyn omistajana voin sanoa, että lyriikat on korvattu tyylikkäillä jokaiseen kappaleeseen erikseen sopivalla valokuvalla. Näin erityisesti valokuvaajan näkökulmasta tämä pieni taiteellinen yksityiskohta ilahduttaa minua.

Nyt liikutaan jo aika pyhällä alueella

Sanotaanko, että vuonna 2007 Radiohead ei ollut itselle edes kovin tuttu yhtye. Hittien osalta ehkä joo mutta muuten kyllä bändi ei ollut avautunut mulle tippaakaan. Nyt monia tuhansia kuuntelukertoja rikkaampana voin sanoa, että Radioheadin mainetta maailman parhaana bändinä ei voi kiistää millään mitalla.

In Rainbowsin tunnelma on hypnoottisen lämmin. Se on muutamista edellisistä julkaisuista (Kid A, Amnesiac, Hail to the Thief) poiketen hieman popimpi ja biisit ovat rakenteeltaan melko helppoja. Homma toimii ihan helvetin hyvin: häkellyttävä Reckoner, railakkaasti svengaava Jigsaw Falling Into A Place ja haikean rakastettava Nude kuuluvat kaikki Radioheadin koko tuotannon kärkikastiin. Itse asiassa joka ikisestä levyn biisistä kaikuu Thom Yorken kipparoiman bändin rakkaus musiikkiin ja halu tehdä jotain uutta. Levyn akustinen ilme pukee loistavasti bändiä ja Thom Yorken impulsiivinen tapa laulaa herättää joka ikisen kuuntelijan karvat pystöön. Se on myös äänimaailmaltaan hyvin monipuolinen levy. Sitä voisi jopa sanoa kaikkien edellisten Radiohead-levyjen sekoitukseksi. Mukana on kaikkea pianoballaadista elektrobiiseihin. Vaikka kokoonpano onkin tällainen, ei se levykokonaisuutta yhtään huononna. Levyä kuunnellessa käy läpi huikean vuoristoradan, johon haluaa päästä aina vain uusiksi mukaan!

Jos autiolle saarelle saisi ottaa mukaan vain yhden levyn, In Rainbows olisi siihen maailman paras vaihtoehto.

Sadas levyjuttu on nyt purkitettu!

Olemme saaneet nyt sadannen levyjutun ulos blogissamme. Välillä on tehnyt tiukkaa pysyä aikatauluissa, koska olemme jokainen hyvin kiireisiä ihmisiä ja monet meistä kirjoittavat edelleen aktiivisesti omiin blogeihin. Vaikka aika onkin kortilla, kerran viikossa tekee mieli suuresti unohtaa kaikki muu ympäriltä ja keskittää energia kirjoittamiselle! Kaikille tähän mennessä aktiivisille lukijoille pitää heittää suuri kiitos! Jos sinulla on jotain risuja tai ruusuja Levy päivässä-blogia koskien, heitä kommenttia! 

Pistetäänpä loppuun vielä hieman statistiikkaa tästä alkutaipaleesta:

Juho

Levyjen keskiarvo: 8.38

Parhaat levyt:

#2 Interpol - Turn on the Bright Lights

#100 Radiohead - In Rainbows

#89 Death Cab for Cutie - Transatlanticism

Huonoin levy:

#11 Foo Fighters - One By One

#98 The Black Keys - El Camino

#29 Coldplay - Mylo Xyloto

Huonoin levy:

#72 Movetron - Romeo ja Julia

June

Levyjen keskiarvo: 8.3

Parhaat levyt:

#68 Silverchair - Neon Ballroom

#45 Kent - Hagnesta Hill

#18 Placebo - Meds

Huonoin levy:

#77 Backstreet Boys - Backstreet Boys

Levyjen keskiarvo: 8.27

Parhaat levyt:

#8 The Magnetic Fields - 69 Love Songs

#81 The Clash - The Clash

#76 Kari Peitsamo - Jatsin syvin olemus

Huonoin levy:

#71 Alanis Morissette - Jagged Little Pill

Janne

Levyjen keskiarvo: 8.07

Parhaat levyt:

#25 Muse - Absolution

#6 The Knife - Silent Shout

#10 Daft Punk - Discovery

Huonoin levy:

#84 Wiidakko - Wiidakko