Levy jolla on samaan aikaan elementtejä niin Katanonialta kuin Stoner-rockista, sekä melkein Sunrise Avenue -tyyppistä poppia.
Ensikosketus: 2005
Helmeilevimmät biisit: Three-ring Circus, Red Tape, Pushover
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
7,4
On kolmannen teemaviikon aika, tällä viikolla on teemana se ensimmäisenä levyhyllyyn ostettu/saatu levy. Teema aiheutti minulle ongelmia, koska mietin analysoinko levyn jonka olen saanut ensimmäisenä vai ostanut ensimmäisenä, no päädyin siihen mihin olen ensimmäisenä tuhlannut euroni, eli Deep Insightin kakkoslevy Red Lights White Lines, toki levyhyllyni oli karttunut jo monella levyllä ennen tätä, sisältäen mm. Carpark Northia, RATM:ia Hellacoptersia, Gorillazia etc.
Deep Insight on nykyään kasvanut ainakin itselleni lähinnä raskaammaksi versioksi Sunrise Avenuesta, joka ei todellakaan ole kehu, se on sinänsä sääli, koska vielä Red Lights White Linesilla bändistä kuuluu läpi selkeä potentiaali ja levy sisältääkin monia nykymittapuulla onnistuneita biisejä.
Monet ehkä muistavatkin pienimuotoiseksi hitiksi nousseen Hurricane Seasonin, biisi on kyllä nätti ja perus hyvä slovari/poppikappale, mutta onhan se turhan kliseinen ja antaa levystä väärän kuvan, biisi on yhdessä tylsästi etenevän Detonatorin kanssa levyn selkeästi kevyempää materiaalia.
Levy lähtee käyntiin vauhdikkaasti Three-ring circuksen junttariffillä ja jo ensi sekunneilla kuulee, että levyn soundit ovat todella onnistuneet. Kitarat soivat sekä raskaasti, että todella kevyesti, mutta puuroutumatta. Rummut on miksattu kerrankin kunnolla ja esimerkiksi jokainen haikan avaus kuuluu selkeästi eikä huku musiikkimassaan.
Kakkosbiisi Red Tape lähtee yllättävän raskaasti, jopa Katanoliamaisesti ja onkin yksi levyn parhaimpia biisejä, etenkin kertsi on harvinaisen onnistunut ja säkeistöt koukuttavat riffin ja kompin nykivällä yhdistelmällä, myös c-osan pieni bridge kertsiin toimii mainiosti.
Levyn loppupioliskolta jäävät mieleen monien biisien yksittäiset onnistuneet ideat, mutta oikeastaan vain kaksi biisiä yltää avauskaksikon tasolle. Vaikka Background symphonyn c-osan päälleliimatut juustoiset viulut eivät sovikaan biisiin yhtään on kappale muuten varsin onnistunut, etenkin nyanseiltaan, myös toiseksi viimseinä kuultava jylhä Pushover nousee levyn parhaimmistoon stoner-vaikutteisilla saundeillaan ja riffeillään.
Red Lights White Lines kuulostaa paikoin yllättävän tuoreelta vaikka välillä joissakin biiseissä on kuultavissa nykyistä, paljon popimpaa Deep Insightia. Se on sääli, sillä etenkin avauskaksikko ja Pushover kertovat, mihin nämä tyypit parhaimillaan pystyisivät, silti se ei vähennä tämän levyn arvoa omassa genressään. Toimii vieläkin yllättävän hyvin, josta olen jopa ehkä hieman yllättynyt.
Tekstit
