Songs from Northern Britain
Julkaisuvuosi:
2014
Ensikosketus: 2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: An
Ocean, The Living, Win
Löytyykö
levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
8.2
En tiedä oliko skottibändi Deacon
Blue 1980-luvun lopussa ja -90-luvun alussa poprokatessaan enemmänkin
also ran-bändi vai ihan aidosti menestynyt, arvostettu ja innostava
bändi. Jossain Prefab Sproutin ja U2:n välissä he neljällä
tuolloin julkaistulla levyllään musiikillisesti liikuskelivat ja
tekivät sen ihan pätevästi. Biisikynä olisi kyllä voinut olla
vähän terävämpi, ja täytebiisejä tai ainakin bändin
perustyyliin hieman sopimattomia biisejä noilla levyillä on vähän
liikaa. Ehkä yhtye kaipasi vain aikaa kypsyä.
Nyt bändin kolmannella paluun jälkeisellä levyllä biisikynä on ollut terävänä ja täytebiisejä ei ole levylle lipsahtanut. Lopputuloksena on raikasta, toiveikasta ja sujuvaa poprokkausta; Ricky Ross laulaa komeasti, Lorraine McIntosh kohottaa taustalaulullaan biisin jos toisenkin korkeuksiin, tekstit ovat milloin nostalgisia, milloin tulevaisuuteen katsovia, mutta aina koskettavia ja soitto pelaa. Biisejä on sinänsä turha nostaa sen kummemmin esille, jokainen toimii, mutta mainitaan nyt että minuun levyn aloittava kolmikko (Betlehem Begins, For John Muir, A New House) ei ole tehnyt aivan vastaavaa vaikutusta kuin levyn muut biisit, levyn 9. biisi March on hieman särmikkäämmin rokkaava kuin muut biisit, vaikka siinäkin on oikein tarttuva kertosäe, ja Our New Land on ehkä levyn ainoa biisi joka olisi ehkä toiminut paremmin ilman energiatason kohottamista. Mutta siis, A New House on hienohko poprocklevy, joten jos kaipaa ylevää ja kohottavaa poprokkia niin voi varmaan ihan yhtä hyvin kuunnella tämän kuin U2:n uusimman.
Nyt bändin kolmannella paluun jälkeisellä levyllä biisikynä on ollut terävänä ja täytebiisejä ei ole levylle lipsahtanut. Lopputuloksena on raikasta, toiveikasta ja sujuvaa poprokkausta; Ricky Ross laulaa komeasti, Lorraine McIntosh kohottaa taustalaulullaan biisin jos toisenkin korkeuksiin, tekstit ovat milloin nostalgisia, milloin tulevaisuuteen katsovia, mutta aina koskettavia ja soitto pelaa. Biisejä on sinänsä turha nostaa sen kummemmin esille, jokainen toimii, mutta mainitaan nyt että minuun levyn aloittava kolmikko (Betlehem Begins, For John Muir, A New House) ei ole tehnyt aivan vastaavaa vaikutusta kuin levyn muut biisit, levyn 9. biisi March on hieman särmikkäämmin rokkaava kuin muut biisit, vaikka siinäkin on oikein tarttuva kertosäe, ja Our New Land on ehkä levyn ainoa biisi joka olisi ehkä toiminut paremmin ilman energiatason kohottamista. Mutta siis, A New House on hienohko poprocklevy, joten jos kaipaa ylevää ja kohottavaa poprokkia niin voi varmaan ihan yhtä hyvin kuunnella tämän kuin U2:n uusimman.