Näytetään tekstit, joissa on tunniste voimapop. Näytä kaikki tekstit

#489 Electric Soul Unity

By | Published maanantai 12. syyskuuta 2016

                 Säröä, ulinaa ja melodisuutta

Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Don't Be Afraid of Love, Head Spell
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus

                                    7.3

Vaikka voimapopin lempeä valtias, skottibändi Teenage Fanclub, onkin poprokannut jo pitkään ilman suurempaa ärhäkkyyttä ja tekee niin myös uusimmalla levyllään, niin kyllä voimapoppiin kuuluu myös ärhäkkyys ja kitaroiden särö ja ulina siinä missä melodisuus ja teksteistä ja laulusta välittyvä herkkyyskin. Yhdysvaltalaisella Happy Divingilla vaikuttaisi kakkoslevy Electric Soul Unityn perusteella olevan voimapopin vaatimukset hyvin tiedossa ja myös pätevästi hallussa. Biisit eivät tarjoa mitään uutta, ja ehkä levyllä voisi olla enemmänkin akustisen Unknown Feelingin tapaisia suvantoja, mutta Happy Diving osaa asiansa. Holy Ground edustakoon tässä bändin ärhäkkää puolta ja Head Spell "herkempää" puolta. 

Posted in , , , , , , | Leave a comment

#462 Hungry Ghost

By | Published maanantai 15. helmikuuta 2016

                         Riemusta alakuloon



Julkaisuvuosi: 2014
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Obsession, I'm Not Through, The Great Fire
Löytyykö levyhyllystä: Soundcloud, Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                    8.6

Viime viikosta tuli bloggaamisen suhteen väliviikko. Junior Boysin uutukainen ei napannut – ainoastaan Bobby Caldwellin klassikon versiointi herätti suurempaa innostusta – eikä muutakaan levyä tullut mieleen. Mutta tällä viikolla kaikki on toisin; keksin viisi levyä joista kirjoittaa, joten on mahdollista että tästä tulee pitkästä aikaa viiden kirjoituksen viikko. Ekana käsittelyssä on Ok Gon viimeisin, muistaakseni spotifyhin viime vuonna ilmestynyt levy, jota intouduin taas kuuntelemaan viime viikolla ilmestyneet huiman videon ansiosta. Ekalla kerralla en oikein saanut levyyn otetta, ja mieleen jäi vain pari tarttuvampaa biisiä (Obsession ja I Won't Let You Down), mutta tällä kertaa jaksoin kuunnella koko levyn keskittyneesti läpi, enkä antanut edes Another Set Of Issuesin vieraantuneisuuden häiritä liikoja, ja sain huomata että kyllä ne hitusen kierommat poppaukset (I'm Not Through, Bright As Your Eyes) ja myös ne alakulobiisit (pirteyteen pyristelevä The Writings On the Wall ja aidosti alakulolle vallan antavat If I Had A Mountain, lähes Passion Pitin suureelliseen surumielisyteen yltävä The Great Fire ja Lullaby) ovat oikein onnistuneita. Vaikka Ok Go tekee hassunhauskoja ja päänräjäyttäviä videoita tarttuvimmista biiseistään, niin bändissä on myös muitakin puolia. Ja niinhän se on, että aina ei voi olla ylhäällä, vaan pitää tulla myös alas. Se on sitä painovoimaa.

Posted in , , , , | Leave a comment

#400 Brill Bruisers

By | Published tiistai 16. syyskuuta 2014

                Kunnianhimoista poppausta


Julkaisuvuosi: 2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: Champions Of Red Wine, Wide Eyes
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                     8.0
New Pornographers on arvostettu kanadalainen indiesti poppaava ja rokkaava superkokoonpano, johon kuuluu pääjehu AC Newmanin lisäksi mm. Dan Bejar, Kathryn Calder ja Neco Case. Kuudennella levyllään he maustavat voimapoppiaan ja indierokkiaan elektronisilla elementeillä ja tekevät ehkä monipuolisimman ja ilmavimmin leijuvan levynsä. Raaempaakin saundia kuuluu vielä hetkittäin, mutta alkuaikojen NP kuulosti kyllä melko erilaiselta, ja hyppäys neljän vuoden takaisesta lempeästi poppaavasta Together-kokopitkästäkin on huomattava. AC Newman (10 biisiä) ja Dan Bejar (3 biisiä) osaavat kuitenkin yhä biisinteon taidon, laulu raikaa mainiosti ja sovituksien rikkaus ja uudet tuotantokikat tekevät levystä jatkuvasti yllättävän ja ilahduttavan.

Levy on sen menevästi aloittavaa nimibiisiä lukuunottamatta parhaimmillaan rauhallisemmilla biiseillä, koska niissä saa kunnolla nauttia laulavan nelikon äänistä. Etenkin Neco Casea on ilahduttavaa kuulla laulamassa hieman poprokimpaa materiaalia kuin hän omillaan tekee. Siispä Champions Of Red Wine ja Wide Eyes ovat ehkä tämän levyn nautittavimmat biisit. Muusta biisinipusta ilahduttavasti poppaavan nimibiisin lisäksi koko ajan uusia sävyjä saava Backstairs, yöllinen tunnelmapala Spidyr ja ilmava Hi-Rise ovat ehkä eniten erottuvia. Rokkausta levyllä on ehkä liian vähän, mutta ainakin videobiisillä sitäkin löytyy.



Posted in , , , | Leave a comment

#399 Lost In Alphaville

By | Published tiistai 9. syyskuuta 2014

                                      P:n kaverin uusin paluu


Julkaisuvuosi: 2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: Traces Of Our Tears, Song of Remembering
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   7.4


Matt Sharp on Weezerin – jolta muuten ilmestyy kuukauden päästä uusi levy, Everything Will Be Alright in the End – alkuperäisjäseniä, mutta perusti tuossa yhtyeessä ollessaan myös oman bändin/projektin, The Rentalsin. Rentals julkaisi -90-luvulla kaksi levyä, josta ekalla on se hitti. Nyt on vuorossa uusi, kenties kolmanneksi Rentals-levyksi laskettava levy, jonka biisit ovat periaatteessa vanhoja: Matt Sharp julkaisi ne käsittääkseni jo kertaalleen Songs About Time nimisen projektin tiimoilta vuonna 2009. Nyt hän on toteuttanut biisit uudelleen muutaman vierailijan/lainajäsenen kanssa; esim. Luciuksen Jess Wolfe ja Holly Laessig laulavat niin tausta- kuin päävokaaleja ja Black Keysin Patrick Carney rumpaloi.

LIA on pontevaa poppausta lähes alusta loppuun, biisi toisensa perään on oikein napakkaa ja mallikasta menoa. Sopivasta särmikkyydestä huolimatta biisit ovat myös hyvin huoliteltuja; levystä kuulee, että sovituksiin ja tuotantoon on nähty vaivaa. Myöskään tekstit eivät ole mitään peruskauraa, vaan niistä löytyy angstia ja kitkeryyttä siinä missä haikeuttakin, niin kuin löytyy Sharpin laulannastakin. Wolfe ja Laessig tarjoavat omalla laulannallaan sopivaa vastapainoa Sharpille.

Matt Sharp on selvästikin kunnianhimoinen muusikko, eli pelkkää popnautintoa LIA ei ole. Popin ei tietenkään tarvitse olla rentoa ja välitöntä ollakseen hyvää, jopa loistavaa, ja LIA on pienoisesta kireydestä ja vimmaisuudesta huolimatta suurimman osan ajasta melkoisen loistavaa. Levyn aloittavasta It's Time to Come Homesta levyn päättävään hieman härömpään The Futureen asti LIA on täynnään energistä ja mieleenjäävää menoa.
 



Posted in , , , , | Leave a comment

#369 I Hate Music

By | Published maanantai 25. marraskuuta 2013

                                 Herkkää energisyyttä

 
Julkaisuvuosi:2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Void, Staying Home, What Can We Do
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.
 
Levyn huumaavuus
                                                 7.5                                                       
 
Viime viikolla kirjoittelin jo reilut 20 vuotta musisoineiden muusikoiden uusista levyistä ja jatkan samalla linjalla vielä tänään. Yhtye on amerikkalainen Superchunk, levy I Hate Music ja musiikkityyli voimapop/alternative rock.
 
Tarjolla on siis mouruavia ja raikaavia kitaroita, tunteikasta ja sympaattista laulantaa, melodisia ja meneviä biisejä ja kaikin puolin energistä ja mainiota menoa. Tietenkin Superchunk on urallaan tehnyt jo nipun levyjä – IHM on heidän kymmenes levy – joita voi kuvailla ihan samoin sanoin; tsekkasin muutaman levyn ja ainakin neljännestä Foolish-levystä eteenpäin Superchunk on osannut yhdistää herkemmän poppauksen ja äänekkäämmän rokkauksen juuri niin kuin se yhdistyy tälläkin levyllä. Mutta biisit ovat hyviä ja soitto pelaa. Ainoastaan tekstit tuntuvat joskus hieman sisäpiirimenolta, esim. Trees of Barcelonassa muistellaan reissua Barcelonaan, ja niin, minä en ollut siellä. Muuta valitettavaa en oikeastaan keksi, vaikka hieman ärjympiä biisejä tyyliin Void ja Staying Home olisi voinut olla enemmänkin ja ei levyltä mitään klassikoita taida löytyä. Ei ainakaan yhtään niin tarttuvaa biisiä kuin hyvin samalla tavoin voimapoppaavan Lieblingsin It's All Gonna Fall.

Superchunk tekee joulukuun alkupuolella keikan Helsingissä, ja lämppärinä tuolla keikalla on juurikin Lieblings. Mene sinä keikalle, minä pysyn kotona.


Posted in , , , | Leave a comment

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.