Archive for tammikuuta 2016

#460 Neat Neat

                Dramaattista, mutta kompaktia


Julkaisuvuosi: 2015/2016
Ensikosketus: 2015/2016
Helmeilevimmät biisit: We Need the Rain, Sleep it Off, Sound the Alarm
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Soundcloud


Levyn huumaavuus


                                   7.6

Helsinkiläinen ylväästi indierokkaava Neat Neat herätti odotuksia jo kolme vuotta sitten julkaistessaan ensin Olympus Monsin ja sitten We Need The Rainin. Viimeiset pari vuotta ovat menneet debyyttikokopitkän tekoon ja nyt se on julkaistu. Neat Neatin facebooksivuilta näkee, että he julkaisivat levyn periaatteessa jo viime vuonna, mutta se tapahtui ripotellen: levyn ensimmäinen biisi Procastination Nation ilmestyi Soundcloudiin 27. lokakuuta ja sen viimeinen, The Deceiver, julkistettiin 15. joulukuuta. Bandcampiin levy ilmestyi kuitenkin vasta reilu viikko sitten, joten kaipa levyä voi pitää yhtä lailla vuoden 2016 kuin vuoden 2015 levynä. Spotifysta levyä ei vielä löydy, mutta kaipa bändi ilmoittelee sivuillaan, jos niin tapahtuu.

Neat Neat rokkaa varsin brittirockvaikutteisesti. Musea on ainakin kuunneltu, ehkäpä myös Radioheadia ja Suedeakin. Vaikka mitään kovin uutta ei siis olekaan tarjolla, niin biisit ovat hyviä ja ne on toteutettu vakuuttavasti. Biiseissä on myös sopivasti vaihtelua; niin suvantoja, korkeuksissa liitelyä kuin kiihkeämpää rokkausta on tarjolla, ja niitä kaikkia mieleenjäävästi ja pääosin onnistuneesti. Tuntuukin, että Neat Neat on olennaiseen keskittyvä, kompakti, turhasta teatraalisuudesta vapaa versio Musesta. Toisaalta, levyä muutaman kerran kuuneltuani mieleen nousi kysymys, että onko tällaiselle musiikille enää tilausta jo paikkansa vakiinnuttaneita suuruuksia enempää. Mutta sitten tajusin, että ei Neat Neat ole yksin rokkaamassa dramaattisesti Suomessakaan. Kohta kolmannen levynsä julkaiseva The Scenes ja viime vuonna huomiota saanut Typeface eivät ole kovinkaan kaukana Neat Neatin menosta eli uusi dramaattisten indierokkareiden polvi on nousemassa, ja ehkäpä Neat Neatkin saa osansa nosteesta ja huomiosta. Ainakin Velvet Omenin ja koko debyyttilevynsä perusteella he ansaitsevat sen.

Posted in , , , | Leave a comment

#459 I Left a House Burning

                     Herkkää tunnelmointia


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Suddenly, Fear, Ways to Remember
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   8.2
Aloitetaan taas tässäkin blogissa kirjoittelu joulutauon jälkeen. Ekana tarkemmassa kuuntelussa on englantilaiselle levy-yhtiölle levyttävän (Battle Worldwide Recordings) turkulaisen Swaying Wiresin äsken ilmestynyt kakkoslevy. Tarjolla on kymmenen tunnelmoivaa, lähes viipyillen etenevää americana-vaikutteista biisiä, joihin Vasas flora och faunan keikkakokoonpanossa esiintyvän Tina Kärkisen laulu tuo sävyjä kuulaammasta britti-indiestä. Levy on ehjä ja kaunis kokonaisuus, mutta myös yksittäisten biisien tasolla Swaying Wires onnistuu. Etenkin ihanan The Sundaysin mieleen tuova Suddenly, painostavasti tunnelmoiva Fear ja pianolle rakentuva koskettava Ways to Remember erottuvat edukseen, mutta biisissä jos toisessakin on hienoja hetkiä, etenkin jos americana/alt.country innostaa. Minua innostaa enemmänkin britti-indie, joten minulle levy on parhaimmillaan vasta keskivaiheesta loppuun, mutta kyllä ne alkupuolenkin biisit, kuten vaikkapa Nowhere, on tehty sovituksiin panostaen ja herkkyydellä, ja alusta loppuunsa I Left a House Burning on oiva levy rauhoittumiseen tai jo muutenkin rauhallisiin hetkiin.

Posted in , , , , | 3 Comments

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.