Suosikkisoittarit tekevät lyhykäisen paluun. Levy päivässä kun siirtyy nyt muutaman viikon mittaiselle joulutauolle. Emme tosin halua jättää teitä tyhjinä käsin näiksi viikoiksi, vaan jaamme teille suosikkijoulukappaleemme. Listan saa kuultavaksi tästä tai alla olevasta widgetistä. Palaamme kuvioihin ensi vuoden puolella!
Vuosi 2012 oli taas jälleen keikkavuosi itselleni - tulihan sitä nähtyä mm. M83, Bon Iver, Björk etc. Toisaalta kyllähän tästä vuodesta on jäänyt käteen myös kasapäin mainioita levyjä. Ei ehkä mitään klassikkokamaa, mutta tasaisen väliajoin on ilmestynyt jollakin tavalla koukuttavia julkaisuja. Mahtuuhan mukaan myös ainakin kolme erinomaista debyyttilevyä. Itse oon todella huono listaamaan levyjä tai biisejä mitenkään paremmuusjärjestykseen - se on mielestäni jopa turhaa. Listaan siis tässä niitä levyjä ja biisejä, joita olen kuunnellut ja mistä olen tykännyt eniten.
On muuten todella mukavaa huomata, että meidän jokaisen blogilaisen listat eroavat todella paljon toisistaan ja ainoastaan vain muutama levy löytyy myös jonkun toisen listalta. Eipähän listat jää ainakin tylsiksi samojen kappaleiden ja levyjen hehkuttamiseksi.
John Talabot - ƒIN
John Talabotin debyytti on loistelias yhdistelmä Deep Housea ja Baleriallisia biittejä. Erittäin tunnelmallinen ja omassa genressään todella onnistunu teos. En ole kuullut moneen vuoteen näin hyvää Housea.
Purity Ring - Shrines
Jokaisena vuotena on ollut joku tietty genre pinnassa, viime vuosina se on ollut Chillwave, mutta tänä vuonna se on tainut olla Witch House. Purity Ringin debyytti on omassa genressään erinomainen ja erottuva levy, jota kuuntelee mielellään ja jonka parissa viihtyy mainiosti.
iamamiwhoami - Kin
Hölmösti nimetty Iamamiwhoami on tullut kuuluisaksi youtube-videoillaan. Minimalistisen kannen omaavasta Kin albumista tekee mielenkiintoisen sen, että kyseisen albumin jokainen biisi oli julkaistu jo aiemmin tänä vuonna erikseen. Mitä itse musiikkiin tulee on se tyylitietoista ja tarkkaan laskelmoitua elektropoppia, jonka ruotsalaiset osaavat. Ei mullistavaa, mutta toimivaa.
Muita mainitsemisen arvoisia levyjä!
Lemonade - Diver
Jessie Ware - Devotion
Van She - Idea Of Happiness
Hot Chip - In Our Heads
Beat Connection - Palace Garden
Lindström - Smalhans
Ruger Hauer - Erectus
Karri Koira - K.O.I.R.A.
Lapko - LOVE
Beach House - Bloom
Tiiu Helinä - Veli
Balam Acab - Wander/Wonder
Totally Enormous Extinct Dinosaur - Trouble
Gracias x JTT - Globe
The XX - Coexist
Daphni - Jiaolong
Niki & the Dove - Instict
Biisit Spotify soittolistana - ei kaipaa tarkempaa selittelyä
Huh. Vuosittainen parhaiden levyjen valikoiminen ei muutu koskaan helpommaksi. Oma listani muodostui paitsi levyjen musiikillisten ansioiden, myös muiden speksien perusteella. Kuten vaikkapa mitä levyä olen tosiasiassa kuunnellut todella paljon (sai se sitten pisteitä arvioissa miten paljon tai vähän tahansa), tai mikä levy jäi parhaiten mieleen nimenomaan tästä vuodesta. Tammikuusta tuntuu olevan pitkä aika, mutta sinne asti on palattava.
Olen vuonna 2012 kuunnellut runsaasti myös 2011 julkaistua, mutta itselleni uutta matskua. Siksi vuoden soundtrackin kasaaminen tuntui ajoittain hankalalta, sillä olisin halunnut ottaa mukaan myös viime vuoden plattoja. Tällä kertaa olen myös Laurin kanssa samaa mieltä siitä, että hillittömän loistokas levyvuosi ei ole ollut. Keskinkertaisten joukosta löytyy onneksi edes muutama timantti. Suuri kiitos kuuluu Solitille, joka on pitänyt ahkeraa julkaisutahtia yllä.
Kaikesta huolimatta kolme minuun tänä vuonna eniten vaikuttanutta levyä on melko selkeä trio.
Jos joku levy on kuluneelle vuodelle, tai ainakin syksylle, ominainen, se on satelliittien debyyttikokopitkä. Raikas tuulahdus pohjoisesta kelpaa aina! Valitettavasti joudun jättämään väliin bändin akustisen vedon Tavastialla lauantaina (yhdessä Big Wave Ridersin kanssa!), mutta onneksi keikat eivät lopu - livenä kun ei tätä bändiä kannata missata. Musiikillisesti meininki voi aluksi tuntua liiankin innokkaalta melankolistille (on se sana), mutta sisälle päästyään siitä saa ammennettua loputtomasti.
Lana Del Rey - Born To Die
En ymmärtänyt Video Gamesin hypetystä. Joo kiva, joku kaunis ja surumielinen pop-prinsessa, jonka perään kaikki kuolaa. Mutten ymmärtänyt myöskään sitä, miten lopulta hurahdin naiseen täysin. Tämän vuoden jokaiselta playlistiltani on taitanut löytyä Lanaa. Tumman äänen lisäksi lyriikat ovat vaikuttaneet vahvasti pisteiden nousuun. Harkitsin hetken keikkalipunkin hankkimista Tukholmaan, mutta lopulta skippasin lipunmyynnin. Some other time.
The xx - Coexist
Tartuin Coexistiin hitaasti, sillä pidin bändin debyytistä paljon. En uskonut, että kakkoslevy voisi yltää samalle tasolle. Ja miten väärässä taas olinkaan... Coexist on käsittämättömän kaunis ja herkkä kokonaisuus, joka sisältää hillittömän paljon tunnetta suhteessa riisuttuihin soundeihin. Mutta joskus hiljaisuudella saakin sanottua enemmän kuin tuhannella sanalla.
Muita top kymppiin mahtuvia:
Anathema - Weather Systems Black Twig - Paper Trees Chromatics - Kill For Love
Pariisin Kevät - Kaikki on satua Placebo - B3 Small Time Giants - Six Shades of Heart
Tame Impala - Lonerism
The Jezabels - Prisoner
Se levyistä. Biisejä en lähde erittelemään, mutta katsotaan, saanko kasattua vuoden kappaleista kuitenkin oman soittiksen. Sen osalta kannattaa tsekkailla Alice & Junea tuossa vuodenvaihteen tietämillä. Linkataan nyt kuitenkin yksi musta hevonen. En ole koskaan välittänyt Bloc Partysta, ja mielestäni edelleen heidän tuotantonsa on turhan epätasalaatuista. Ruisrockin keikka kuitenkin osui ajoittain sopivasti makuhermoihin, ja neljäs kokopitkä lämmittää sekin. Tässä parhautta siltä.
“I’m wondering if I’ve already heard all the songs
that will mean something.” (Allo
Darlin’ – Tallulah)
Musiikkivuosi
2012 oli sellainen kuin musiikkivuodet tuppaavat olemaan: paljon hyviä levyjä,
pari pahaa pettymystä (esimerkiksi The Magnetic Fields - Love at the Bottom of
the Sea ja Jens Lekman – I Know What Love Isn’t), muutama parhaimmillaan
loistava, mutta epätasainen kokopitkä (vaikkapa Grimes – Visions ja Ariel
Pink’s Haunted Graffiti – Mature Themes) ja paljon levyjä, joita en vain ole
ehtinyt kuunnella tarpeeksi. Näitä ovat ainakin Pää Kii, Mac Demarco – 2 ja
Saint Etienne – Words and Music by Saint Etienne. Selvä poikkaus aiempiin
vuosiin oli kuitenkin se, että lukuisista hyvistä levyistä huolimatta vain pari
tuntui oikeasti merkitsevän minulle jotakin. Olen saattanut tulla vanhaksi ja
kyyniseksi.
Koska en ehdi
vuoden aikana kunnolla paneutua kaikkiin kiinnostaviin levyihin, tavoittaa tämä
lista hetken fiilikset paremmin kuin lopullisen totuuden lähes kaikesta.
Esimerkiksi vuoden 2011 lista olisi vuotta myöhemmin hyvin
erilainen – ainakin viisi levyä vaihtuisi kokonaan toisiin ja järjestyskin
muuttuisi. Mutta juuri tämän vuoksi jokainen levyvuosi on kyyniselle
vanhuksellekin edellistä parempi: uutuuksien lisäksi kuunneltavana on
hyllymetreittäin vanhoja rakkaita levyjä sekä loputon aarreaitta vanhempia
tuotoksia. Ja sitten listaan:
1. Lightships - Electric Cables
Vuoden lämpimin ja sydämellisin levy. Gerard Love ylsi soolollaan miltei Teenage Fanclubin korkeuksiin.
2. Dirty Projectors - Swing Lo Magellan
Dirty Projectors oli vuoden suurin yllättäjä. Aiemmin pidin Dirty Projectorsia turhana kikkailuna, mutta Swing Lo Magellan osoitti, että bändillä on hienoja melodioita, sielua ja kanttia enemmän kuin juuri kellään. Noin puolet levyn biiseistä saattaisi kelvata parhaiden biisien listallekin. Swing Lo Magellanin jälkeen myös muut Dirty Projectors -levyt avautuivat paremmin.
3. Wild Nothing - Nocturne
Syyskuiset veikkailuni kävivät toteen - Nocturne tosiaankin kasvoi kuunteluiden myötä. Tuntuu, että vuonna 2012 julkaistiin keskinkertaista unipoppia enemmän kuin kukaan jaksaa kuunnella. Näihin verrattuna Nocturne on ylivertainen ja painii ihan eri sarjassa - siinä, jossa on kyse hyvistä levyistä.
4. Cats on Fire - All Blackshirts to Me
5. Orca Team - Restraint
6. Allo Darlin' - Europe
7. Black Twig - Paper Trees
8. The Raveonettes - Observator
9. Burning Hearts - Extinctions
10. Hot Chip - In Our Heads
Parhaiden biisien listaaminen on täysin mielipuolista puuhaa, koska maininnan arvoisia biisejä julkaistiin aika saakelin paljon. Kun parhaiden levyjen lista on luultavasti kuukauden päästä erilainen, näyttäisi vuoden parhaiden biisien lista jo huomenna toisenlaiselta. Listaaminen on kuitenkin kivaa, joten tässä tulee:
1. Dirty Projectors - Gun Has No Trigger
Vähillä aineksilla saa aikaan upean grooven. Erityisen mahtava on taloudellinen bassokuvio. Biisi tihenee ja tihenee, muttei laukea missään vaiheessa. Vähän kuin ase ilman liipaisinta.
2. Saturday Looks Good to Me - Sunglasses
Saturday Looks Good to Me julkaisee ensi vuonna levyn pitkän tauon jälkeen. Loppuvuodesta julkaistu maistiainen antaa odottaa suuria, sillä popbändeistä parhain näyttää olevan erinomaisessa iskussa.
3. Moonface and Siinai - Teary Eyes and Bloody Lips
Moonface ja Siinai jyrää kuin krautrock-National. Tämän biisin olisin toivonut kuulevani sopivassa humalatilassa Nelivitosen vintillä. Olisin hypännyt katosta läpi.
4. Grimes - Oblivion
5. The Raveonettes - You Hit Me (I'm Down)
6. Ariel Pink's Haunted Graffiti - Only in My Dreams
Listailu jatkuu armottomalla tahdilla ja tällä kertaa tuli minun vuoroni listailla vuoden parhaimmisto. Itsehän vastustin ajankohtaa, koska parit aika kovan luokan julkaisut, kuten Big Boi ja Asa, näkivät päivänvalon muutamia päiviä sitten. Vastustan ajatusta, että levyvuosi pitää pistää pakettiin aikana, jolloin julkaisutahti on vielä aktiivinen. Eipä tuo nyt haittaa, näillä mennään.
Valitin heikkoa levyvuotta jo viime vuonna, eikä tämä vuosi hirvittävästi valoa tuonut. Toki hyviä levyjä tuli paljon, mutta bändit ja artistit, jotka loivat genressään jotain ennenkuulematonta loistivat poissaolollaan. Nykyinen shoegaze-trendi ei kamalasti myöskään lämmitä.
Silti sain kymmenen levyn listan täyteen varsin helposti. Toisin kuin kollegani, en lähde arvottamaan näitä levyjä, koska eiväthän levyt kilpaile keskenään toisiaan vastaan, eikä hengeltään ja genreltään erilaisia levyjä edes kannata laittaa samalle viivalle kilpailemaan. Tämä toki kamppailee arvosana-ajattelua vastaan, mutta en lähde siitä nyt paasaamaan. Arvostetaan sen sijaan hyvää musiikkia. Ja koska levyt eivät ole parhausjärjestyksessä, niin nostan esiin kolme levyä, joita ei täällä ole vielä arvosteltu.
The Megaphone State - VLA Kings Suomalainen englanninkielinen räppi nosti itsensä esiin oikein toden teolla pitkän tauon jälkeen. Ekow ja SimonSounds loihtivat ilmoille levyn, jossa räpit ja biitit ovat aivan yhtä sulavia ja lämpimiä. Kun sitä kansainvälisyyttä toitotetaan suomalaisten bändien kanssa nyt jälleen, niin tätä levyä kuunnellessa ei ihan äkkiä uskoisi kavereiden tulevan Viljakkalasta.
Robert Glasper Experiment - Black Radio
Jazzia ja hiphopia ei ole varmasti näin kauniisti naitettu yhteen ikinä. Pianisti Glasperin luotsaama yhtye soittaa upeasti, eikä lukuisat vierailijat hommaa huononna. Löi ällikällä ensikuuntelulla ja jaksaa ihastuttaa edelleen.
Ruger Hauer - Erectus
Kevään tulon huomaa parhaiten siitä, miten pillerit vaan vaihtaa värii.
Se syveni entisestään tänä syksynä. Kokeileva, synkkä ja ajoittain kryptinen levy palkitsee kuulijansa, vaikka alkuun tuntuukin siltä, ettei levystä saa mitään otetta.
Ja tässä on loput vuoden parhaimmistosta:
Bobby Womack - The Bravest Man In The Universe
Delay Trees - Doze
Frank Ocean - Channel Orange
Kendrick Lamar - Good Kid, m.a.a.d city
Kindness - World, You Need A Change Of Mind
Pää Kii
The XX - Coexist
Ennen kuin mennään vuoden parhaimpiin biiseihin, niin haluan tehdä yhden jutun. Haluan nimittäin esitellä teille kymmenen levyä, jotka voisivat paremmalla kuuntelulla olla vuoden parhaimpia levyjä. Osaan näistä olen tutustunut vasta hiljattain, mutta osa on julkaistu jo aiemmin, mutta ovat jääneet levytulvan alle. Suosittelenkin siis näitä levyjä täydellä sydämellä, vaikka ne eivät listalle päässeetkään.
Cody ChesnuTT - Landing On A Hundred
Jake Bugg
Jukka Ässä - Mitäs tässä
Laurel Halo - Quarantine
Nopat - Kadun tuolla puolen
Sharon Van Etten - Tramp
Stepa & Are - ...Ja naksuvat luupit
Tiiu Helinä - Veli
The Twilight Sad - No One Can Ever Know
Yeasayer - Fragrant World
Koska vuoden parhaat biisit ovat yleensä vuoden parhailla levyillä, niin tätä voi varmaan pitää epävirallisena "bubbling under" -listana. On nää stygetki kyl kovii!
Taas on se aika vuodesta, kun aletaan luettelemaan vuoden kovimpia levyjä ja kappaleita. Sanotaanko, että itse löysin vuonna 2012 ehkä hitusen verran vähemmän mieluisampaa musiikkia kuin vuonna 2011. Rautaiset levykokonaisuudet oli aika harvassa (sellasta kunnon pankiräjäyttäjää ei löytyny kuten viime vuonna Bon Iverin levy) mutta erinomaisia yksittäisiä biisejä tekisi mieli luetella vaikka sata. Nykyään musiikkia tulvii joka tuutista niin paljon, että ei ole mitenkään mahdollista tutustua kaikkeen kiinnostavaan läpikotaisin. Multa on jäänyt monta kiinnostavaa albumia yksinkertasesti vain kuuntelematta, kun ei ole tarpeeksi aikaa - esimerkiksi Kendrick Lamarin good kid m.A.A.d city, Elbown Dead in the Boot, Bob Dylanin Tempest, Green Dayn albumitrilogia, Jessie Waren Devotion ja Pää Kiin debyyttilevy on ainaki sellasia juttuja mitkä pitää tarkastaa kyllä vielä jossain vaiheessa! Levy Päivässä koki vuonna 2012 100. ja 200. levyjutun rajapyykit, odotetun ulkoasun kohotuksen ja paljon erilaisia teemaviikkoja. Kirjottaminen tähän blogiin on ainakin itselleni vielä erittäin addiktoivaa puuhaa. Hyvällä meiningillä jatketaan myös siis ensi vuonna!
Vuoden parhaat levyt 1. Passion Pit - Gossamer Helmeilevimmät biisit: I'll Be Alright, Carried Away, Hideaway Löytyykö levyhyllystä: Kyllä Parhaan levyn tittelin nappaa tänä vuonna Passion Pitin Gossamer. Kyseessä on kunnianhimoinen pop-järkäle, jonka raikkaat elektrosoundit yhdistettynä Angelakosin mielenkiintoisiin sanoituksiin toimivat erinomaisesti. Selvä petraus muutaman vuoden takaiseen Manners-debyyttiin. Aluksi kovin tasapaksulta tuntunut levy tarvi läpikuuntelukertoja ainakin omalla kohdalla melko runsaasti, ennen kuin alko tosissaan iskemään. Ei kait siinä, ehdottomasti vuoden eniten soittimessa pyöriny lätty loistavia yksittäisiä biisejä ja hienoa tunnelmointia - näistä aineksista on Gossamer tehty. Kesällä väsätty arvio löytyy tästä.
2. The Heartbreaks - Funtimes Helmeilevimmät biisit: Liar My Dear, Gorgeous, Delay Delay Löytyykö levyhyllystä: Kyllä Blogeissa viime vuodenkin puolella paljon kohua herättänyt The Heartbreaks sai tänä vuonna valmiiksi kerrassaan loistavan debyytin. Funtimesilla bändi todistaa, että biisintekotaito on hanskassa, energisyyttä riittää ja mitä tärkeintä: oma soundi on löytynyt. Liar My Dearin ja Delay, Delayn kaltaiset hittibiisit todistavat, että The Heartbreaksissa olisi aineksia vaikka uudeksi Manic Street Preachersiksi. Jään odottamaan innolla bändin seuraavia tuotoksia. Levyarvion pääset lukemaan tästä.
3. Nada Surf - The Stars are Indifferent to Astronomy Helmeilevimmät biisit: When I Was Young, No Snow on the Mountain, Looking Through Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Nada Surfin uuden levyn kohdalla tein alkukeväästä pahan arviointivirheen. Kun levy ilmestyi, en saanut siitä aluksi juuri minkäänlaista otetta. Kuullosti tosi tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Kirjoitin siinä sitten pettymyspäissäni tällaisen levyarvion. Mutta tällä hetkellä joudun kyllä perumaan sanani ja myöntämään, että kyseessä on luultavasti levykokonaisuudeltaan paras Nada Surf-levy tähän mennessä.
Biisien laadukkuus tuli mulle selväksi yhtenä pimeänä talvi-iltana. Ajoin autolla Kolarista Rovaniemelle ja päätin valita ajomusiikiksi The Stars are Different to Astronomya. Pari tuntia suljetussa autossa Nada Surfin uutta levyä - sehän alkoi yllättäen potkimaan ihan tosissaan. Ja toimii mainiosti edelleen!
Tässä vielä muita mainitsemisen arvoisia levyjä:
4. Tame Impala - Lonerism 5. How to Dress Well - Total Loss 6. The Walkmen - Heaven 7. The Shins - Port of Morrow 8. The Killers - Battle Born 9. Grizzly Bear - Shields 10. John Talabot - Fin Vuoden parhaat kappaleet
1. Two Door Cinema Club - Sleep Alone
Viime kesäinen Ruisrock sai mut innostumaan tästä brittibändistä. Katseeni kiinnittyikin toden teolla syksyllä julkaisunsa saaneeseen Beacon-kakkoslevyyn, josta purskahti ulos tämä hittibiisi. Sleep Alonea on helppo kuvailla lauseella "täydellineni pop-kappale". Nopeasti kaahava rytmi, tarttuva kertosäe ja kivat kitarat. Mä oon myyty.
2. Frank Ocean - Pyramids
Vaikka Frank Oceanin Channel Orange onkin yksi vuoden musiikki-ilmiöitä, ei se mua sulattanu oikeastaan kuin muutaman yksittäisen biisin voimin. Yksi niistä on lähes kymmenminuuttinen Pyramids, joka on ihan mieletön biisi. Joku voisi pitää halpana kikkana sitä, että biisi muuttuu puolessä välissä kovasta klubipoljennosta hitaaseen R&B-tunnelmointiin ja päättyy lopulta vielä John Mayerin kauniiseen kitarasooloiluun - mutta minä en. Ainutlaatuinen biisi, tällaisia ei synny ihan joka päivä.
3. Bloc Party - Day Four
Bloc Partyn neljäs levy oli ihan surkea. Suurin syy siihen on varmaan se, että se oli kokonaisuutena huonompi kuin joku Bloc Partyn B-puolikokoelma, ei siis yhtään sitä mitä aiemmat levyt ovat tottuneet tarjota. Yks biisi kuitenkin luo uskoa siihen, että brittibändi tekee vielä oikeasti hyvää Indierockia. Day Four on hieno kappale, jonka rytmi muistuttaa jossain määrin The Policen Every Breath You Takea. Tajusin vähän aikaa sitten, että täähän on kuin Kreuzberg (mun lempparibiisi Bloc Partylta). kauniin haikea äänimaisema ja hienosti helisevät kitarat - nyt ollaan meikäläisen mukavuusalueella. Ja loput kymppiin mahtuvat biisit:
4. Arctic Monkeys - R U Mine?
5. Twin Shadow - Five Seconds
6. Maximo Park - The Undercurrents
7. The Temper Trap - Trembling Hands
8. The Walkmen - Heaven
9. Jake Bugg - Broken
10. Hot Chip - Flutes
Meidän on Facebook-sivuilla menossa levyskaba, käyppä tsekkaamassa!