Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juho. Näytä kaikki tekstit

Tervehdys kaikille.

Niputamme tällä viikolla tuttuun tapaan yhteen vuoden parhaat levyt ja biisit. Ensimmäisenä listaamaan pääsee Juho.

Vuosi 2013 alkaa olla pikkuhiljaa taas loppusuoralla. Tänäkin vuonna on tullut kuunneltua uutta musiikkia suhteellisen paljon. Siis tosi paljon. Tuntuu taas ettei millään kerkeä edes tutustua kaikkiin kiinnostaviin uusiin levyihin.

Minä (joka en ole oikein koskaan niin kostunut rap-musiikista) ihastuin yllättäen tänä vuonna toden teolla muutamaan loistavaan rap-levyyn. Tein myös paljon uusia musiikillisia aluevaltauksia, tutustumalla muun muassa Bill Callahanin, Flying Lotuksen, Boards of Canadan ja monien muiden hienojen artistien musiikkiin.

Helsinkiin alkuvuodesta muutettuani elämäni muuttui täysin. Mä oon alkanu kulkemaan keikoilla vähän väliä! Vuoden parhaan yksittäisen keikan tittelistä kilpailevat Palma Violetsin Rock the Beach -rykäisy ja The Nationalin jäähallikeikka. Hieno fiilis oli kans nähdä Josh Homme eka kertaa ihka oikeasti livenä, samalla kun kuuma hiekka poltti Hietsussa tiukasti varpaita.

Stadissa oli hieno ja lämmin kesä. Tapasin paljon uusia ihmisiä ja pääsin tekemään niitä asioita mistä tykkään.

Siinäpä ytimekkäästi mun vuosi. Btw, mulle ei oo ikinä tuottanu vaikeuksia pistää levyjä ja biisejä järjestykseen. Näin ei käynyt myöskään tänä vuonna. Tässä siis vuoden parhaat levyt ja biisit!



Vuoden parhaat levyt

1. Suede - Bloodsports

Vuoden comeback, vuoden yllätys, vuoden levy.

Vaikka B. Butler ei bändissä enää vaikutakkaan, teki Suede parhaan levynsä vuosikymmeneen. Ällistyttävän monta täysosumaa sattunut samalle levylle. Tätä brittipoppi on parhaimmillaan. Mun ylivoimaisesti pyöritetyin albumi vuonna 2013.





2. Disclosure - Settle

Kesähän siinä taisi vierähtää tätä levyä kuunnellessa. 

Disclosuren Settle oli kaikin puolin todella tervetullut albumi. Freesi, eloisa ja mukaansatempaava tanssilevy briteistä ei olisi voinut paremmin sopia meikäläisen viime kesään. On mainiota nähdä, että nuoremmasta sukupolvestakin löytyy näin lahjakkaita ja tyylitajuisia musaneropatteja.



3. Bill Callahan - Dream River

Ennen vuotta 2013 en ollut pihaustakaan ikinä Bill Callahania kuunnellut. Tän vuotinen Dream River todisti, että aika paljosta olen tainut jäädä paitsi. Uutuuslevy on mietteliäs, hauska ja sympaattinen pläjäys hellyyttävällä Callahanin baritooni-mörinällä varustettuna.

Tarkkaavaiset voivat huomata hengenheimolaisuutta ainakin The Nationalin kanssa.







Vuoden parhaat kappaleet




1. Palma Violets - We Found Love

En tiedä onko mun päässä kilahtanut jotenkin, mutta en vaan saa vieläkään tarpeekseni tästä biisistä!? Aina kun kuulen We Found Loven tekee mieli vaan riehua ja karjua messissä. Ripaus Pete Dohertymaista sekavuutta, Stone Roses-skittaa ja Kaiser Chiefsin energisyyttä. Siitä on tehty vuoden paras yksittäinen kappale.

Palma Violets hellyytti viime kesänä livenä Rock the Beachissa, sieltä tää mun kilahdus varmaan saikin alkunsa.




2. Cut Copy - Meet Me In A House of Love


Loppuvuoteen saatiin vielä tällainen piristysruiske australialaiselta Cut Copylta. Free Your Mind ei levykokonaisuutena päässyt ihan yhtä korkeisiin sfääreihin kuin edeltäjänsä mutta tää biisi jätti syvät jäljet ainakin muhun. Kympin arvoinen diskokappale saa jammaamaan ja laulamaan mukana. 

Jos ihmettelette, että miksi Australiasta puskee talvella näin aurinkoisia ja lämpimiä soundeja niin siellähän taitaa olla tällä hetkellä kesä meneillään.




3. Suede - Sabotage

Oon huomannu, että joidenkin kappaleiden kitarariffit saa mun karvat pystöön tosi helposti. Niitä ei ole kovin paljoa, mutta joissain se vain tapahtuu. En tiedä selitystä.

Nyt tuli yks kappale taas mukaan tähän joukkoon. Sabotagen kitarariffi kohdasta "2:00" tekee sen taas: iho menee ihan kananlihalle tätä biisiä kuunnellessa. Yksi vuoden parhaista yksittäisistä biiseistä. Suede rokkaa.




Huomenna luvassa lisää!

Taas on se aika vuodesta, kun aletaan luettelemaan vuoden kovimpia levyjä ja kappaleita. Sanotaanko, että itse löysin vuonna 2012 ehkä hitusen verran vähemmän mieluisampaa musiikkia kuin vuonna 2011. Rautaiset levykokonaisuudet oli aika harvassa (sellasta kunnon pankiräjäyttäjää ei löytyny kuten viime vuonna Bon Iverin levy) mutta erinomaisia yksittäisiä biisejä tekisi mieli luetella vaikka sata. Nykyään musiikkia tulvii joka tuutista niin paljon, että ei ole mitenkään mahdollista tutustua kaikkeen kiinnostavaan läpikotaisin. Multa on jäänyt monta kiinnostavaa albumia yksinkertasesti vain kuuntelematta, kun ei ole tarpeeksi aikaa - esimerkiksi Kendrick Lamarin good kid m.A.A.d city, Elbown Dead in the Boot, Bob Dylanin Tempest, Green Dayn albumitrilogia, Jessie Waren Devotion ja Pää Kiin debyyttilevy on ainaki sellasia juttuja mitkä pitää tarkastaa kyllä vielä jossain vaiheessa!

Levy Päivässä koki vuonna 2012 100. ja 200. levyjutun rajapyykit, odotetun ulkoasun kohotuksen ja paljon erilaisia teemaviikkoja. Kirjottaminen tähän blogiin on ainakin itselleni vielä erittäin addiktoivaa puuhaa. Hyvällä meiningillä jatketaan myös siis ensi vuonna!



Vuoden parhaat levyt



1. Passion Pit - Gossamer
Helmeilevimmät biisit: I'll Be Alright, Carried Away, Hideaway
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Parhaan levyn tittelin nappaa tänä vuonna Passion Pitin Gossamer. Kyseessä on kunnianhimoinen pop-järkäle, jonka raikkaat elektrosoundit yhdistettynä Angelakosin mielenkiintoisiin sanoituksiin toimivat erinomaisesti. Selvä petraus muutaman vuoden takaiseen Manners-debyyttiin. Aluksi kovin tasapaksulta tuntunut levy tarvi läpikuuntelukertoja ainakin omalla kohdalla melko runsaasti, ennen kuin alko tosissaan iskemään. Ei kait siinä, ehdottomasti vuoden eniten soittimessa pyöriny lätty loistavia yksittäisiä biisejä ja hienoa tunnelmointia - näistä aineksista on Gossamer tehty. Kesällä väsätty arvio löytyy tästä.





2. The Heartbreaks - Funtimes
Helmeilevimmät biisit: Liar My Dear, Gorgeous, Delay Delay
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Blogeissa viime vuodenkin puolella paljon kohua herättänyt The Heartbreaks sai tänä vuonna valmiiksi kerrassaan loistavan debyytin. Funtimesilla bändi todistaa, että biisintekotaito on hanskassa, energisyyttä riittää ja mitä tärkeintä: oma soundi on löytynyt. Liar My Dearin ja Delay, Delayn kaltaiset hittibiisit todistavat, että The Heartbreaksissa olisi aineksia vaikka uudeksi Manic Street Preachersiksi. Jään odottamaan innolla bändin seuraavia tuotoksia. Levyarvion pääset lukemaan tästä.





3. Nada Surf - The Stars are Indifferent to Astronomy
Helmeilevimmät biisit: When I Was Young, No Snow on the Mountain, Looking Through
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Nada Surfin uuden levyn kohdalla tein alkukeväästä pahan arviointivirheen. Kun levy ilmestyi, en saanut siitä aluksi juuri minkäänlaista otetta. Kuullosti tosi tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Kirjoitin siinä sitten pettymyspäissäni tällaisen levyarvion. Mutta tällä hetkellä joudun kyllä perumaan sanani ja myöntämään, että kyseessä on luultavasti levykokonaisuudeltaan paras Nada Surf-levy tähän mennessä.

Biisien laadukkuus tuli mulle selväksi yhtenä pimeänä talvi-iltana. Ajoin autolla Kolarista Rovaniemelle ja päätin valita ajomusiikiksi The Stars are Different to Astronomya. Pari tuntia suljetussa autossa Nada Surfin uutta levyä - sehän alkoi yllättäen potkimaan ihan tosissaan. Ja toimii mainiosti edelleen!

Tässä vielä muita mainitsemisen arvoisia levyjä:

4. Tame Impala - Lonerism

5. How to Dress Well - Total Loss

6. The Walkmen - Heaven

7. The Shins - Port of Morrow

8. The Killers - Battle Born

9. Grizzly Bear - Shields

10. John Talabot - Fin



Vuoden parhaat kappaleet










Meidän on Facebook-sivuilla menossa levyskaba, käyppä tsekkaamassa!