Archive for lokakuuta 2016

#497 Stay Together

                      Virtaviivaisesti popaten


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: We Stay Together, Press Rewind, Sunday Morning,
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

  Levyn huumaavuus
5.6

Brittipoprokkibändi Kaiser Chiefs ei ole merkinnyt minulle kummempia, vaikka sinkkubiisit (ja niiden videot) ovatkin tulleet tutuiksi. Siksi bändin uusi, pääosin elektropoppaava tyyli on minun näkövinkkelistä ihan tervetullut muutos. Valitettavasti biisit ovat keskinkertaisia ja niiden elektroninen toteutus saa bändin kuulostamaan virtaviivaisuuden lisäksi myös persoonattomalta, tylsältä ja liiallisen kaupalliselta. Lukuunottamatta levyn itsevarmasti avaavaa, soulpopvivahteilla leikkivää We Stay Togetheria, onnistuneen virtaviiivaista Press Rewindia ja tekosyyn Blurin Sunday Sundayn kuunteluun tarjoavaa, brittipopajasta muistuttavaa Sunday Morningia biisit ovat korkeintaan kohtuullisen toimivaa poppausta, kuten radiosoittoon periaatteessa ihan sujuvasti sopiva, mutta minuutin liian pitkä Hole In My Soul ja sinkkulohkaisulta kuulostava Happen In A Heartbeat.

Stay Together ei siis ole Kaiser Chiefsiltä täysin onnistunut kokeilu/uuden suunnan esittely, mutta ehkäpä radiopopin ja EDM:n kuuntelijat löytävät nyt bändin. 

Posted in , , , , | Leave a comment

#496 Natural Causes

                    Valtavirtapopin osaaja


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Jump, Straight Shooter, Picture Perfect
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus

                                    7.2

Viime viikolla kirjoitin paluun tehneen Ameri(i)en EP:stä, ja annoin ymmärtää, että hän ei ole pysytellyt popin ja r'n'b:n trendeissä mukana. Nyt taas kirjoitan artistista, jolla on suht hyvin hallussa kaupallisen popin trendit, nimittäin Skylar Greystä, joka oman soolouransa ohessa on Sian ja Mariskan tyyliin biisinkirjoittaja myös muille. Toisella levyllään Skylar Greynä – muusikonuransa ensimmäisen kokopitkän hän julkaisi Holly Brookena vuonna 2006 – hän musisoi niin tummanpuhuvasti kuin ilmavamminkin, pääosin urbaanisti eli siis r'n'bpopisti ja elektronisesti (esim. Jump, Coming Up For Air ja Picture Perfect, jolla Grey myös puhelaulaa yhden säkeistön verran) mutta levyn loppupuolella myös kantrifolkisti (Moving Mountains, We Used To Be Bad). Kantrifolkit ja muut hitaammat biisit käyvät hitusen tylsiksi, mutta levyllä on onneksi myös muutama asennepitoisempi, enemmän tuotannollisiin kikkoihin nojaava biisi, jotka toimivat oikein hyvin. Eli levy on siis osittain tylsä ja osittain innostava, mutta kokonaisuudessaan ihan toimiva yhdysvaltalainen poplevy vuosimallia 2016.  

Posted in , , | Leave a comment

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.