Archive for lokakuuta 2015

#452 Product 3

                        Kepeää tanssitusta


 
Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Ad Space, I Hope You Know
Löytyykö levyhyllystä: Soundcloud, Spotify, yms.


Levyn huumaavuus

                                   6.9

Yhdysvaltalainen Beat Connection julkaisi edellisen levynsä, The Palace Gardenin, kolme vuotta sitten, kun pehmeäsaundinen elektroninen fiilistely oli muistaakseni kovasti pinnalla. Ja periaatteessa kyseinen saundi on yhä pinnalla, ehkäpä vain hieman valtavirtaisemmin toteutettuna (eli EDM:ään liitettynä) kuin Beat Connection sitä teki ja yhä tekee. Eli on täysin mahdollista, että BC on yhä trendikäs eikä vain toista vanhoja trendejä. Oli miten oli, bändin kolmas tuote on varsin ehjä ja miellyttävä kokonaisuus. Vaarana tosin on, että biisit vain lipuvat ohi muistikuvia jättämättä, mutta oikeastaan pääasia tässä on ihanan kevyt saundi ja rentoon tanssahteluun kutsuvat rytmit ja kaikki muu on plussaa. Parhaiten viihdyttäminen onnistuu Illusionissa (video on sitten yhtälailla Niken mainos kuin musiikkivideo) ja So Goodissa, Ad Spacessa ja I Hope You Knowssa on hitunen sisältöäkin.

Posted in , | Leave a comment

#451 Cranekiss

                   Rytmikästä unelmointia


Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Hands All Over Me, Collection, Sugar Fix
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Spotify, yms.


Levyn huumaavuus
                                   7.9

Dream popin voi ehkä helpoiten ajatella olevan kaunista ja kuulasta musisointia, juuri sopivaa nukahtamiseen. Mutta niin kuin unet, joskus unipoppikin saa pelottavampia, uhkaavampia sävyjä. Näin käy myös Tamarynin kolmannella levyllä, kun tarttuvasti, melko jäntevästi ja jopa hitikkäästi unipoppaavan alkupuoliskon – Cranekiss, Hands All Over Me, Last, Collection – jälkeen tapahtuu siirtymä hämyisämpiin tunnelmiin (Keep Calling) kiihkeämpään, vaaraa huokuvaan sykkeeseen (Softcore), painostavampaan tunnelmointiin (Fade Away Slow) ja syvällä unimaailmassa harhailuun (I Won't Be Found). Vielä ennen levyn loppua unta karistetaan popimmalla menolla (Sugar Fix), mutta päätösbiisi Intruder (Waking You Up)issa palataan vielä painostavampaan tunnelmaan vaikka rytmikkäämpi ote säilyykin.

Cranekissillä Tamaryn (Tamaryn Brown ja tällä levyllä käsittääkseni myös ainakin Weekendin (ei Weeknd) Shaun Durkan) osoittaa, että dream pop voi olla aidosti poppaavaa ja mukaansatempaavaa, mutta myös uhkaavaa ja painostavaa, ei vain kuulasta tunnelmointia, vaikka sitäkin myös Tamarynin dream pop on. Ja vaikka dream popin eri sävyjä levylle on päätynytkin, niin biisit on järjestelty levylle juuri oikeaan järjestykseen, joten siirtymä poppauksesta raukeaan hämyilyyn on luonteva. Kokonainen levykin pelkkää poppaukseen painottuvaa dream poppia voisi toimia, mutta kyllä levyn loppupuoliskokin toimii, ainakin ajan kanssa.

Posted in , , | Leave a comment

#450 Love + War

                        Uusi sielukas tähti? 


Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Love + War, Look Over Your Shoulder,Perfect Ruin
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   7.3
Viime viikolla innostuttiin brittiläisestä indietanssituksesta, tällä viikolla taas brittiläisestä soulmusiikista. Innostajana toimii komeaääninen Kwabs, joka voi olla jo tuttu Disclosuren uusimmalta levyltä löytyvältä Willing And Ablelta. Omalla levylläänkin hän luottaa sielukkaaseen rytmikkyyteen, jonka tahdissa voi helpostikin tanssia, mutta myös balladeja (herkkä Perfect Ruin ja voimallisempi Forgiven) ja r&b-poppia on tarjolla (-90-luvulta lainaava My Own ja -80-luvulta mallia ottava Father Figure). Aina biisit eivät ole kaikkein omaperäisimpiä tai mieleenjäävimpiä, joten biisin tai pari olisi voinut tiputtaa poiskin. Kwabsin laulu ilahduttaa kuitenkin joka tyylissä ja käänteessä (esim. perinteisen sielukas päätösbiisi Cheating On Me nousee Kwabsin ansiosta lähelle korkeuksia), joten hänen on tästä hyvä ponnistaa vielä korkeammalle. Ja vielä korkeammalle hän pääsee avaamalla sielunsa herkkydellä toteutetuissa biiseissä, kuten hän Perfect Ruinissa tekee.

Posted in , , | Leave a comment

#449 Mothers

                        Euforista poppausta

 
Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: To My Brother, Namaste, Is there Anybody Out There, Imagination
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.
 
Levyn huumaavuus
                                   9.1

Nyt syyskuun lopussa, lokakuun alussa on ilmestynyt oikein kiinnostavia levyjä, vaikkapa Janet(Jackson)in ja Jori Hulkkosen uusimmat. Ensin mainitun Unbreakable on laadukasta ja ei-tylsää aikuisen ihmisen poppausta ja jälkimmäisen Oh But I Am on laadukasta ja ei-tylsää kokeneen tekijän koneilua. Vielä niitä enemmän innostunut olen kuitenkin Englannin Birminghamista ponnistavan Swim Deepin kakkoslevystä, joka tuo räätävää kuumuutta ja hikistä indiepoptanssitusta pimenevään ja viilenevään syksyyn.

Levy alkaa sopivan mystisesti bändin tavoitteet selväksi tekevällä One Great Song and I Could Change the Worldilla. Kakkosbiisinä kuultava To My Brother tanssittaa hienosti, mutta sitä seuraavat Green Conduit ja Heavenly Moment siirtyvät psykedeelisempään ja vaikempaan poppaukseen, ja eivät välttämättä latista tunnelmaa, mutta kertovat että Swim Deep ei halua vain miellyttää ja tuoda instant pleasurea. Onneksi Namaste palauttaa taas energian ja innon menoon. Sitä seuraa euforinen mutta hillitty rakkauslaulu Is there Anybody Out There, taas hiukan vaikeuskerrointa korottava Forever Spacemen, korkeuksissa ihanasti poppaava Grand Affection, Primal Screamin 1990-luvun alun euforiaa ja vaaraa kanavoiva Imagination, menon onnistuneesti rauhoittava mutta euforian säilyttävä Laniakea ja varsinaisen levyn huipentava tanssieepos Fueiho Boogie, joka tuntuu aluksi hieman irralliselta lisäykseltä, kunnes lähtee kunnolla käyntiin ja saa valtoihinsa. Levyn deluxeversioon kuuluu lisäksi neljä biisiä, joista Caramelise ja Everything Is Possible ovat erittäin ookoita ”euforisen indiepoplevyn viimeinen hidas” -biisejä, Si Si Me Voy tarjoaa tanssittavaa kevytpsykedeliaa ja Hotel California voisi hyvinkin olla sinkkubiisi ja taisikin olla levyn ekan sinkun To My Brotherin b-puoli. 

Mothers voi hyvinkin olla loppuvuoden tapauksia levyrintamalla. Ja jos ei ole, tai siis jos se ei menesty, niin loistava levy se kuitenkin on, jos vain sattuu pitämään tanssittavasta indiestä. 

Posted in , , , | Leave a comment

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.