Rytmikästä unelmointia
Julkaisuvuosi:
2015
Ensikosketus: 2015
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit:
Hands All Over Me, Collection, Sugar Fix
Löytyykö levyhyllystä:
Bandcamp, Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
Dream popin voi ehkä
helpoiten ajatella olevan kaunista ja kuulasta musisointia, juuri
sopivaa nukahtamiseen. Mutta niin kuin unet, joskus unipoppikin saa
pelottavampia, uhkaavampia sävyjä. Näin käy myös Tamarynin
kolmannella levyllä, kun tarttuvasti, melko jäntevästi ja jopa
hitikkäästi unipoppaavan alkupuoliskon – Cranekiss, Hands All Over Me, Last, Collection – jälkeen tapahtuu siirtymä
hämyisämpiin tunnelmiin (Keep Calling) kiihkeämpään, vaaraa
huokuvaan sykkeeseen (Softcore), painostavampaan tunnelmointiin (Fade
Away Slow) ja syvällä unimaailmassa harhailuun (I Won't Be Found).
Vielä ennen levyn loppua unta karistetaan popimmalla menolla (Sugar
Fix), mutta päätösbiisi Intruder (Waking You Up)issa palataan
vielä painostavampaan tunnelmaan vaikka rytmikkäämpi ote
säilyykin.
Cranekissillä Tamaryn
(Tamaryn Brown ja tällä levyllä käsittääkseni myös ainakin Weekendin
(ei Weeknd) Shaun Durkan) osoittaa, että dream pop voi olla aidosti
poppaavaa ja mukaansatempaavaa, mutta myös uhkaavaa ja painostavaa,
ei vain kuulasta tunnelmointia, vaikka sitäkin myös Tamarynin dream
pop on. Ja vaikka dream popin eri sävyjä levylle on päätynytkin, niin biisit on järjestelty levylle juuri oikeaan järjestykseen, joten siirtymä poppauksesta raukeaan hämyilyyn on luonteva. Kokonainen levykin pelkkää poppaukseen painottuvaa dream poppia voisi toimia, mutta kyllä levyn loppupuoliskokin toimii, ainakin ajan kanssa.
Tekstit
