Archive for helmikuuta 2016

#468 Grandfeathered

                         Liikaa myllytystä


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Glow Vastly
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   6.8
Venäjän Pietarista maailmalle singonneen Pinkshinyultrablastin musiikki on yhtyeen nimen mukaista eli pinkkiä ja kirkasta ultrablastausta. Synalla, kitaroilla ja rummuilla he luovat ihanan dreampoppyörremyrskyn, jonka myllytyksessä ei ihan koko levyn mittaa jaksa, vaikka yksittäiset biisit (kuten The Cherry Pit) voivatkin ola varsin hurmaavia. Kyllähän niissä biiseissä on suvantojakin, mutta myllytys vaikuttaisi olevan yhtyeelle kaikkein tärkeintä. Seuraavalle levylle ehkä enemmän aloitusbiisi Initialin kaltaista The Naked & The Famous -menoa tai ehkä bändin kannattaisi ottaa mallia tamperelaisen On Volcanon debyytistä, jolla dreampopataan niin, että biisejä ei haudata myllytyksen alle. Kyllä Grandfeathered toimii pieninä paloina kuunneltuna – etenkin laulaja Lyubovin myllytyksen päällä liitelevä ääni on hieno elementti – mutta bändin viimevuotinen debyytti Everything Else Matters on parempi levykokonaisuus.

Posted in , , , | Leave a comment

#467 Laura Branigan

                         Romanttisia hetkiä

Levyn huumaavuus
                                   6.5

Julkaisuvuosi: 1990
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Smoke Screen, Let Me In, The Best Was Yet To Come
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.
 
Mark Morrissin ansiosta taas mieleeni noussut Self-Control on tietenkin Laura Braniganin tunnetuin biisi, mutta minulla heräsi into tutustua myös Braniganin muuhun tuotantoon. Helppo valinta olisi tietenkin ollut hittibiisin mukaan nimetty Self-Control (1984), mutta päädyin melko nopeasti Braniganin toiseksi viimeiseksi levyksi jääneeseen hänen omaa nimeään kantavaan vuoden 1990 levyyn. Levyyn tarkemmin syventyessä minulle selvisi, että Branigan itsekin harrasti covereiden tekemistä. Coverereita ovat ainakin: Moonlight On Water, alunperin vuodelta 1989 (Kevin Raleigh, löytyy youtubesta); Unison, jonka myös Celine Dion on versioinut, on alunperin vuodelta 1983 (Junior Giscombe, löytyy youtubesta); Turn The Beat Around, jonka myös Gloria Estefan on versioinut, on alunperin diskohitti vuodelta 1976 (Vicki Sue Robinson, löytyy spotifysta); Let Me In, alunperin vuodelta 1988 (Eddie Money) ja levyn päättävä The Best Was Yet To Come oli vuodelta 1983 (Bryan Adams, spotify). Vielä viisi biisiä on luettelematta; varmasti ainakin joku niistä on originaalilevytys. Mutta kyllä Branigan niistä coverbiiseistäkin pääosin omanlaisensa teki. Ja levyhän on oikein nautittava ja monipuolinen: niin tanssitusta (Turn The Beat Around), herkistelyä (Never In A Million Years) kuin raikasta poppaustakin (Smoke Screen, Reverse Psychology) löytyy ja Branigan pistää itsensä joka biisissä likoon täysillä. Levy ei ole musiikilliselta tarjonnaltaan ja toteutukseltaan välttämättä uuttaluova, mutta pätevä vuoden 1990 poplevy kuitenkin.

Posted in , , , | Leave a comment

#466 The Taste Of...

                        Pehmosti popaten


Julkaisuvuosi: 2015
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Souvenir, You Are My Friend, Love Comes Quickly
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Spotify, yms.
 
Levyn huumaavuus

                                   6.7

Jossain vaiheessa muusikon uraa tulee aika coverlevylle. Brittipopin aikaan vuonna 1996 esille tulleen Bluetonesin Mark Morrissille tuo aika tuli viime vuonna. Ja hyvä että tuli; Morriss on saanut aikaan miellyttävän pehmoisesti poppaavan levyn, jolla hän versioi kevyen poprockaavasti Buffalo Springfieldin Rock & Roll Womanin, Laura Braniganin Self-Controllin, Rain Paraden You Are My Friendin, Jesus and The Mary Chainin Almost Goldin, Weezerin Don't Let Gon ja R.E.M.:n Good Advicesin, herkemmin popaten OMD:n Souvenirin, Stranglersin Duchessin ja Madonnan Angelin ynnä porin jazzisti Pet Shop Boysin Love Comes Quicklyn. Löytyy sieltä myös versio Sisters Of Mercyn Lucretia My Reflectionista ja -60-luvun pehmopoppis This Pulloverista.  En ala vertailemaan Morrissin versioita alkuperäisiin sen enempää, mutta LCQ:n sovitus on kyllä ihan hauska, enkä koe että hän kohtelee väärin mitään biisiä. Siksipä ja koska Morrissilla on yhä miellyttävä ääni ja hyvä poptaju, niin levyä kuuntelee oikein sujuvasti ja hyvää mieltä tuntien.

Posted in , , , , | Leave a comment

#465 Oil & Water

                     Idolli tunnelmoi aidosti


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Same For You, West
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   6.3
Viime viikolla kirjoittelin kolme kertaa ja tähtään tällä viikolla samaan. Ajattelin ekaksi aloittaa viikon Ronan Keatingin uutukaisen parissa, mutta 40 minuuttia hitusen liikaa siirapin puolelle menevää folkahtavaa poppausta ei napannut, vaikka Time Of My Life on varmastikin hyvä Ronan Keating -levy. Keatingin korvaajaksi löysin Lee DeWyzen, joka voi olla tuttu American Idolin yhdeksännen tuotantokauden voittajana, vaikka minulla onkin tuntuma, että DeWyze on niitä vähemmän tunnettuja ja menestyneitä AI-voittajia. Tuosta showstahan on juuri menossa 15. ja näillä näkymin viimeiseksi jäävä tuotantokausi. DeWyze taas on juuri julkaissut viidennen levynsä, Oil & Waterin, joka on ihan miellyttävää herkkyyteen ja vahvaan tunnelmointiin pyrkivää folk-americanaa. Toteutukseltaan levy on hieman yksipuolinen – Same For Youn kaltaisia peruslinjasta poikkeavia biisejä olisi voinut olla enemmänkin – mutta DeWyze on sen verran hyvä ja tulkintaan panostava laulaja, että levyä kuuntelee mielikseen. Varsinaista videota DeWyze ei ole levyltä julkaissut, mutta vaikkapa nimibiisistä hän on julkaissut studioliven, joka poikkeaa toteutukseltaan jonkin verran levyversiosta.

Posted in , , , | Leave a comment

#464 Gone to the Dogs

 Toivoa, toivottomuutta, kesätunnelmia ja koiria


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Race You Down to the Ground, Sideshow Heartbreak
Löytyykö levyhyllystä: Bandcamp, Spotify, yms.


Levyn huumaavuus
                                   7.4
Turkulaisen Matti Jasun kolmen vuoden takainen kakkoslevy Pin On the Map oli syyslevy, kun taas juuri ilmestynyt Gone to the Dogs on enemmänkin kesälevy. Ainakin levyn aloittavat What Goes On ja Light The Lights ovat valoisampaa ja toiveikkaampaa Jasua. Elämä ei kuitenkaan ole edelleenkään vaikeuksista vapaata biisien tarinoissa, joten alakuloisempiakin hetkiä levyltä löytyy. Tunnelmien vaihdoksista huolimatta levy on sympaattinen ja toimiva kokonaisuus, jota kantaa nautittava musisointi, jota kuullaan etenkin Sideshow Heartbreakissä. 

Posted in , , , | Leave a comment

#463 Everybody's Dying to Meet You

                     Kuulasta kitarapoppausta


Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: Ego Loss, How Do You Do, Tammy
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                   7.3
Swaying Wiresin levystä blogatessani mainitsin kuulaan britti-indien, ja nyt sitä on tarjolla kymmenen biisin verran. Flowers on brittibändi, joka indiepoprokkaa toisella levyllään varsin kuulaasti, herkästi, vaivattomasti ja '90-luvunalkumaisesti. Flowers ei edusta millään tavoin vuoden 2016 saundia, mutta heillä on valitsemansa tyyli hallussa ja biisitkin ovat varsin ookoita. Jos Pull My Arm nappaa, niin koko levykin toimii.

Posted in , , | Leave a comment

#462 Hungry Ghost

                         Riemusta alakuloon



Julkaisuvuosi: 2014
Ensikosketus: 2015
Helmeilevimmät biisit: Obsession, I'm Not Through, The Great Fire
Löytyykö levyhyllystä: Soundcloud, Spotify, yms.

Levyn huumaavuus
                                    8.6

Viime viikosta tuli bloggaamisen suhteen väliviikko. Junior Boysin uutukainen ei napannut – ainoastaan Bobby Caldwellin klassikon versiointi herätti suurempaa innostusta – eikä muutakaan levyä tullut mieleen. Mutta tällä viikolla kaikki on toisin; keksin viisi levyä joista kirjoittaa, joten on mahdollista että tästä tulee pitkästä aikaa viiden kirjoituksen viikko. Ekana käsittelyssä on Ok Gon viimeisin, muistaakseni spotifyhin viime vuonna ilmestynyt levy, jota intouduin taas kuuntelemaan viime viikolla ilmestyneet huiman videon ansiosta. Ekalla kerralla en oikein saanut levyyn otetta, ja mieleen jäi vain pari tarttuvampaa biisiä (Obsession ja I Won't Let You Down), mutta tällä kertaa jaksoin kuunnella koko levyn keskittyneesti läpi, enkä antanut edes Another Set Of Issuesin vieraantuneisuuden häiritä liikoja, ja sain huomata että kyllä ne hitusen kierommat poppaukset (I'm Not Through, Bright As Your Eyes) ja myös ne alakulobiisit (pirteyteen pyristelevä The Writings On the Wall ja aidosti alakulolle vallan antavat If I Had A Mountain, lähes Passion Pitin suureelliseen surumielisyteen yltävä The Great Fire ja Lullaby) ovat oikein onnistuneita. Vaikka Ok Go tekee hassunhauskoja ja päänräjäyttäviä videoita tarttuvimmista biiseistään, niin bändissä on myös muitakin puolia. Ja niinhän se on, että aina ei voi olla ylhäällä, vaan pitää tulla myös alas. Se on sitä painovoimaa.

Posted in , , , , | Leave a comment

#461 Anarchytecture

                      Dramaattista rokkausta



Julkaisuvuosi: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit: In the Back Room, That Sinking Feeling, I'll Let You Down
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.

Levyn huumaavuus

                                   7.3


Bloggailu on alkanut täällä tämän vuoden osalta suomalaisilla levyillä, mutta kyllä brittibändeiltäkin on ilmestynyt kiinnostavia levyjä: Bloc Party, MONEY ja Savages julkaisivat kaikki tammikuussa uudet levyt. Kaikki kolme ovat sen verran haastetta tarjoavia, että en kirjoita niistä, vaan Skunk Anansien myös tammikuussa julkaistusta kuudennesta levystä, joka tarjoaa sujuvasti kuunneltavaa dramaattista rokkausta. Kummempia yllätyksiä levy ei tarjoa: jännitteistä rokkausta (esim. Love Someone Else) ja epätoivoa tihkuvia balladeja (esim. Without You) Skunk Anansie on tehnyt ennenkin. Varmasti myös meneviä rokkauksia, jollaisia levyn keskivaiheen diskopoljentoinen In the Back Room ja tiukka mutta tarttuva That Sinking Feeling, ovat. Mutta bändi osaa asiansa ja levy toimii. Ainakin nelosbiisistä lähtien, jos ei ihan alusta. Minä otan balladit ja tanssittavan rokkauksen, ja skippaan kireän draaman.

Posted in , , , | Leave a comment

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.