Musiikkia tulevaan kesään
Levyn huumaavuus
7.5
Julkaisuvuosi:
2016
Ensikosketus: 2016
Ensikosketus: 2016
Helmeilevimmät biisit:
Berlin, O-Ren, For Pris
Löytyykö levyhyllystä:
Spotify, yms.
Tässä on pari viikkoa
ollut taas etsintä päällä kirjoittamaan innostavien levyjen
suhteen, ja etukäteen ajattelin, että viime perjantain julkaisut
toisivat pelastusta tilanteeseen: Primal Screamin ja
Underworldin uutukaiset ja helsinkiläisen Cats of Transnistrian
debyyttikokopitkä tarjoaisivat varmasti kirjoitettavaa. Ja mikä ettei, kyllähän kaikki kolme vaikuttaisivat olevan enemmän tai vähemmän olennaisia julkaisuja: Underworldin Barbara Barbara, we
face a shining future on transsiin vaivuttavaa koneilua, jos sen
antaa olla, ja sen huipentaa kokemusta, viisautta ja kauneutta
kanavoiva huumaava Nylon Strung, joka tosin tekee koko muusta levystä
melko turhan; Primal Screamin Chaosmosis on taas ihan ok, mutta ei
siitä jää juuri muuta mieleen kuin että se kuulostaa hetkittäin ihan
New Orderilta kuten vaikkapa Autumn in Paradisella, jota voi ehkä
kuunnella uudestaan sitten syksyllä; Cats of Transnistrian Desire taas on jo saanutkin ansaittuja kehuja, mutta itse jäin kaipaamaan ehkä
enemmän koukkua tai jännitettä, joita vielä kaksikon Awy-ep:n
biiseillä oli. Siinäpä se niistä kolmesta minun osaltani, mutta kyllä perjantaina julkaistiin ainakin yksi
levy, johon voin syventyä jopa kokonaisen kappaleen verran, nimittäin kuulaasti
elektropoppaavan Brettin kakkoslevy Mode.
Satuin viikonloppuna poikkeamaan levy-yhtiö Cascinen sivuilla ja ilokseni huomasin, että Brettiltä on ilmestynyt uusi levy, nimeltänsä Mode. Muutaman kuuntelukerran jälkeen vaikuttaisi siltä, että parin vuoden takaisesta debyytistä ei ole muuttunut paljoakaan; äänimaailma, tunnelmat, laulaja Mick Cooganin sokerinen tulkinta ja yleinen ihanuustaso (korkea) ovat pysyneet debyytiltä samana. Debyytti tosin oli hitikkäämpi, mutta vastaavasti Mode on tasaisempi ja siten toimivampi kokonaisuus. Claire Drained edustaa levyn linjaa hyvin, lempeästi poppaava Berlin, tanssittavuuteen kallistuva O-Ren ja Sarah Chernoffin laulama lempeä päätösbiisi For Pris taas ovat linjasta edukseen erottuvia biisejä. Yksittäisiä biisejä enemmän Modessa on kuitenkin kyse kokonaisuudesta, vaikka onkin hyvä että kovinkin tasaisen alun jälkeen levyltä löytyy myös omillaan toimivia biisejä.