Herkkää energisyyttä
Julkaisuvuosi:2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Void, Staying Home, What Can We Do
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
7.5
Viime viikolla kirjoittelin jo reilut
20 vuotta musisoineiden muusikoiden uusista levyistä ja jatkan
samalla linjalla vielä tänään. Yhtye on amerikkalainen
Superchunk, levy I Hate Music ja musiikkityyli voimapop/alternative
rock.
Tarjolla on siis mouruavia ja
raikaavia kitaroita, tunteikasta ja sympaattista laulantaa, melodisia
ja meneviä biisejä ja kaikin puolin energistä ja mainiota menoa.
Tietenkin Superchunk on urallaan tehnyt jo nipun levyjä – IHM on
heidän kymmenes levy – joita voi kuvailla ihan samoin sanoin; tsekkasin
muutaman levyn ja ainakin neljännestä Foolish-levystä eteenpäin
Superchunk on osannut yhdistää herkemmän poppauksen ja
äänekkäämmän rokkauksen juuri niin kuin se yhdistyy tälläkin
levyllä. Mutta biisit ovat hyviä ja soitto pelaa. Ainoastaan
tekstit tuntuvat joskus hieman sisäpiirimenolta, esim. Trees of
Barcelonassa muistellaan reissua Barcelonaan, ja niin, minä en ollut siellä.
Muuta valitettavaa en oikeastaan keksi, vaikka hieman ärjympiä biisejä tyyliin Void ja Staying Home olisi voinut olla enemmänkin ja ei levyltä mitään
klassikoita taida löytyä. Ei ainakaan yhtään niin tarttuvaa
biisiä kuin hyvin samalla tavoin voimapoppaavan Lieblingsin It's All Gonna Fall.
Superchunk tekee joulukuun
alkupuolella keikan Helsingissä, ja lämppärinä tuolla keikalla on
juurikin Lieblings. Mene sinä keikalle, minä pysyn kotona.
Tekstit
