Increase. Delete. Escape. Defeat.
Levyn huumaavuus
10.0
Julkaisuvuosi: 1999
Ensikosketus: 1999/2000 (?)
Helmeilevimmät biisit: Emotion Sickness, Ana's Song (Open Fire), Miss You Love, Paint Pastel Princess
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Angstia. Herkkyyttä. Impulsiivisuutta. Riipivyyttä. Vajoamista.
Aussikolmikko Silverchairin vuosituhannen vaihteessa ilmestynyt Neon Ballroom on käsittämättömän rakas levy. Siinä kiteytyy kaikki, mitä 17-vuotias saattoi elämää suurempien kolhujen keskellä musiikilta toivoa. Levyn aloittaja Emotion Sickness on paitsi nimeltään, myös tunnelmaltaan täydellisen psykoottinen kuunneltavaksi pimeässä huoneessa silloin, kun tuntee olevansa täysin yksin ja haluaisi huutaa maailmalle että perkele, ettekö te tajua. Jouset, piano ja laulaja-kitaristi Daniel Johnsin ajoittainen falsetti tuovat vaihtelua ragen keskelle. Perfect.
Väkevistä grunge-riffeistään huolimatta albumi varsin melodinen, minkä vuoksi se ei tunnu liian raskaalta tänäkään päivänä. Verrattuna Stone Temple Pilotsiin tai Soundgardeniin tunnelmassa on mukana enemmän naiiviutta, ja soitinkavalkadi on monipuolisempi. Kuitenkin rokkailun keskellä meille herkkiksille tummilla kitaroilla kehystetyt slovarit ovat niitä kaikista ehdottomimpia rakkauden kohteita. Miss You Love saattaa jonkun sydämelle olla turhankin imelä - mutta minusta vain melkein. Raaka epätoivo tuo biisiin juuri tarpeeksi säröä, joka rikkoo kiillotettua pintaa ja tekee siitä kiinnostavan. Ana's Song taas on muuten vain jotain käsittämätöntä. Johnsin
taistelu masennuksen ja syömishäiriön kanssa on ollut tärkeä tekijä
koko levyn luomisprosessissa ja tämä yksi raita kertoo suoraan siitä
tuskasta, jonka vokalisti on joutunut käymään läpi. Please die Ana / For as long as you're here we're not / You make the sound of laughter / And sharpened nails seem softer / And I need you now somehow. Kappaleen hienoudesta ei pysty kertomaan sanoin, kuuntele se siis alta.
Rankkojen henkilökohtaisten teemojen lisäksi Neon Ballroomilla käsitellään mm. lihateollisuutta ja eläinten riistoa. Spawn Again onkin biisinä ehdottomasti koko bändin uran rankimmasta päästä niin soundiltaan kuin sanomaltaankin. Myös Satin Sheets sisältää hivenen metalli- ja punk-elementtejä perus altsurokin joukossa. Parhaat kipaleet mahtuvat selkeästi levyn alkupuoliskolle. Kaksitoista raitaa eivät kaikki pysy koko aikaa samalla tasolla, mutta alku kantaa onneksi sen verran vahvana ja lennokkaana, että pisteet eivät ropise alas lopun muutamasta vähemmän tunteita nostattavasta biisistä.
Silverchair sai levytyssopimuksen poikien ollessa vain 14-vuotiaita. Valitettavasti bändi päätti lopettaa 20-vuotisen uransa viime keväänä. Joskaan tämän päivän comebackien lukumäärää tarkasteltaessa mikään ei tunnu olevan ehdottoman lopullista. Ehkä jonain päivänä siis... Suomeen rokkarit eivät ole koskaan eksyneet, mutta onnekseni olen saanut nauttia upeasta keikasta muutama vuosi sitten Lontoon Brixton Academyssa.
Tekstit
Kympin levy, I agree <3
VastaaPoista<3
VastaaPoista