Julkaisuvuosi: 2006
Ensikosketus: 2009
Helmeilevimmät biisit: Marble House, We Share Our Mother's Health, Silent Shout
Löytyykö levyhyllystä: Spotify
Levyn huumaavuus
9.2
Vuonna 2009 tutustuin isosiskoni kautta yhtyeeseen nimeltä The Knife. Tämä Tukholmasta lähtöisin oleva yhtye joka koostuu Dreijerin sisaruksista, Olofista ja Karinista. Sisarukset esiintyvät harvoin ja silloinkin maskit päässä, joten yhtyeen yllä on tietynlaista mystiikkaa, joka kuuluu musiikissakin monesti efektoituna lauluna. The Knife nousi musiikkimaailman tietoisuuteen toisen albuminsa Deep Cutsin myötä ja etenkin siltä löytyvältä Hearbeats biisillä, joka arvostettiin Pitchforkissa 15 parhaimmaksi biisiksi 2000-luvulla. Olette saattaneet myös kuulla Karinin erittäin omaperäistä ja mielipiteitä jakavaa ääntä Röyksoppin biiseissä This Must Be It, Tricky Tricky ja What Else is There, joista viimeksi mainittu on ehkäpä yksi 2000-luvun parhaimmista yksittäisistä biiseistä elektronisen musiikin saralla. Mitä Silent Shoutiin tulee, on se yksi parhaimmista elektropop-albumeista.
Albumin ensimäinen biisinä oleva nimikkokappale vie jo mukanaan. Syvän hypnoottisesti jumputtavan basson päälle rakentuvat kirkkaat syntikat toimivat loistavasti ja efektoitu Karinin laulu sointuu osaksi musiikkia ja hallitsevana osapuolena eivät olekaan vokaalit, vaan koko biisiä johdatteleva syntikka. Tunnelma rauhoittuu hetkeksi kahden ensimmäisen menevämmän kappaleen jälkeen The Captainin 3 minuuttia pitkään minimalistiseen introon ja itse biisikin on rauhallinen, kunnes tunnelma räjähtää seuraavassa rytmipitoisessa We Share Our Mother's Healtissa, jonka joka puolelle pomppivat syntikat saavat tanssijalan väkisinkin vipattamaan. Na Na Na, tuo muumimusiikin etäisesti mieleen tuova biisi rauhoittaa tunnelman uudelleen ja levyn jälkipuolisko onkin selkeästi alkupuoliskoa rauhallisempaa.
"It must be safe when it's on TV" toteaa Karin ilman minkäänlaista efektiä Marble Housessa. Biisi on albumin ehdoton helmi ja samalla parhaimpia yksittäisiä elektro/synthpop-biisejä mitä tiedän. Yksistään outroa jäisin jo viheltämään, jos vaan osaisin viheltää kunnolla. Vaikka levyn jälkipuolisko ei ole yhtä vahva kuin eka puolisko, niin marble housen lisäksi From Off To On ja Forest Families saavat kylmät väreet liikkeelle ja ainoastaan One Hit herättää ristiriitaisia tuntemuksia "Hau Hau, Hoo Hoo" hokemallaan. Piristävä biisi, mutta sopisi ehkä paremmin The Knifen edelliselle Deep Cuts albumille.
Silent Shout on hypnoottinen, aavemainen, mutta samalla myös rauhoittava ja tanssittava levy, tämmöistähän elektropopin pitääkin olla! Jään innolla odottamaan seuraavaa levyä, jonka olisi määrä ilmestyä ensi vuonna. Muuttuko suunta jälleen vai palataanko kenties jopa Deep Cutsin aikaiseen hieman iloisempaan elektroniseen poppiin. Kumpikin kelpaisi minulle vallan mainiosti.
Tekstit
