Helou! Blogin viides kirjoittaja ilmoittautuu. :) Bubble kävi läpi nimenvaihdoksen ja tunnetaan nyt Junena. Vaikutan netissä muutamassakin eri osoitteessa, päämaja sijaitsee twilight colassa. Olen arkkitehti, jonka palkasta leijonanosa kuluu levyihin ja keikkalippuihin, mutta tosiasiassa haluaisin olla fanityttö. Harmi, että siitä ei makseta. Koko ikänsä musiikkia jossain muodossa harrastanutta nostalgiafanaatikkoa kiinnostaa myös muu populaarikulttuuri, valokuvaus ja arjen estetiikka. Musiikillisesti liikutaan kaikkialla metallisynkistelyn, syntikkailoittelun, skottirokin, sydäntä raastavien singer-songwritereiden ja shoegazingin välimaastossa.
Levyn huumaavuus
9.5
Ensikosketus: Julkaisupäivä
Helmeilevimmät biisit: Lepään aalloilla, Mustavalkeaa, Harjun takaa
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Jos Regina olisi eläin, olisi se nuori metsäkauris - kepeä, söpöyden ruumiillistuma suurine silmineen, eläväinen ja eteerinen samaan aikaan. Kotimaisen utuelektron lähettiläät ovat osuneet neljännellä pitkäsoitollaan kultasuoneen niin sävellysten kuin sanoitustenkin suhteen, eivätkä pienet muutokset tyylissä tingi kokonaisuudesta senttiäkään. Bändi kuulostaa siltä, kuin se olisi muutaman kokeilun jälkeen löytänyt itsensä.
Regina ei ole aina kuulunut suosikkeihini. Lapsenomainen syntikkapoppi ja Iisa Pykärin lauluääni ylittivät ärsytyskynnykseni kolmikon ensimmäisen, ja osittain vielä toisenkin, levyn aikaan, mutta Puutarhatrilogia avasi viimeisetkin aistieni rippeet elektroiloittelun maailman upeuteen. Soita mulle ottaa askeleen kohti sumuisempia maisemia jättäen koneilla leikkimisen aiempaa vähemmälle ja vahvistamalla kitaroiden asemaa. Ei ollenkaan huono veto, sillä lopputulos lukeutuu kuluvan vuoden parhaimpiin julkaisuihin. Levyn soidessa voin kuvitella itseni heinikossa katselemassa sinisellä taivaalla kilpaa juoksevia pilviä, meren rannalla harmaana päivänä tuulen riepotellessa tukkaani tai indiediscossa tuijottelemassa kenkiäni, joita välillä liikuttelen rytmin tahtiin.
Regina ei ole aina kuulunut suosikkeihini. Lapsenomainen syntikkapoppi ja Iisa Pykärin lauluääni ylittivät ärsytyskynnykseni kolmikon ensimmäisen, ja osittain vielä toisenkin, levyn aikaan, mutta Puutarhatrilogia avasi viimeisetkin aistieni rippeet elektroiloittelun maailman upeuteen. Soita mulle ottaa askeleen kohti sumuisempia maisemia jättäen koneilla leikkimisen aiempaa vähemmälle ja vahvistamalla kitaroiden asemaa. Ei ollenkaan huono veto, sillä lopputulos lukeutuu kuluvan vuoden parhaimpiin julkaisuihin. Levyn soidessa voin kuvitella itseni heinikossa katselemassa sinisellä taivaalla kilpaa juoksevia pilviä, meren rannalla harmaana päivänä tuulen riepotellessa tukkaani tai indiediscossa tuijottelemassa kenkiäni, joita välillä liikuttelen rytmin tahtiin.
Levy tuntuu vaivattomalta ja ennen kaikkea ehjältä kokonaisuudelta. Yksittäisiä raitoja pystyy kyllä julkaistujen sinkkujen lisäksi silti irrottamaan kohtalaisen helposti, esimerkiksi Lepään aalloilla on kerännyt sydämiä murskattavakseen ympäri maata. Minulle kokonaiset albumit ovat kuitenkin tärkeitä ja kuuntelen niitä usein nimenomaan yhtenäisinä kokonaisuuksina. Toki myös irtonaisina kappaleina soittolistojen lomassa, mutta en missään nimessä kokonaisen levyn biisejä putkeen väärässä järjestyksessä. Sehän olisi rikollista! Etukäteen mietitty raidasta toiseen pehmeästi soljuminen tai vastavuoroisesti tiukka repiminen ovat olennainen osa kuuntelukokemusta.
Reginan tuotoksiin on aina liittynyt tietynlainen haikeus. Soita mulle ei eroa siinä mielessä edeltäjistään pätkääkään, vaan saa kaipaamaan mennyttä kesää ja kirpeää aurinkoa - oikeastaan ihan kaikkea, sellaistakin, mitä ei edes tiennyt voivansa ikävöidä. Jos seuraavat kolme kuukautta ovat pelkkää mieltä ruoskivaa sadetta, haluan kääriä itseni jättimäiseen, pehmoiseen vilttiin, täyttää vatsani vadelmasuklaalla ja vajota pumpulimaisiin pilvilinnoihin koko loppuvuodeksi. Tunnelmaan parempaa soundtrackia kuin Soita mulle ei ole.
Syvä vesi ei mua pelota.
Syvä vesi ei mua pelota.
Tekstit
Pari maistiaista ja Flow-keikka antoivat vinkkiä siitä, että kovaa on tulossa, mutta aika monen kuuntelun jälkeen tuota uskaltaa hehkuttaa jo aivan huikeaksi levyksi.
VastaaPoistaTykkäsin kyllä siitä lapsenomaisesta syntikkapopistakin. :)
Ehein reginan kokonaisuus ehdottomasti. En tiedä vaan vielä onko tää Reginan paras levy. Itsekin tykkäsin ekan kahden levyn syntikkapop meiningistä, mutta hienosti toimii tämä kenkiin tuijottewlukin. :)
VastaaPoistaMiksi en oo nähnyt näitä kommentteja? Höh.
VastaaPoistaAnyways. Puutarhatrilogia oli kyllä kova, mutta taivun silti siihen, että tämä on Reginan paras. :)