Näytetään tekstit, joissa on tunniste Olof Dreijer. Näytä kaikki tekstit

The Knife - Ymmärrätkö sinä Dreijerin sisaruksia?


Levyn huumaavuus

Julkaisuvuosi: 2007

Ensikosketus: 2010

Helmeilevimmät biisit: Heartbeats, Kino, We Share our Mother's Health, The Captain

Löytyykö levyhyllystä: Ei

Göteborgista kotoisin olevat Dreijerin sisarukset Olof ja Karin muodostavat bändin nimeltä The Knife, joka saapuu vihdoin suomeen 7 elokuuta Flown avajaiskonserttiin. Toki onhan Karin piipahtanut aiemmin suomessa Fever Ray sooloprojektillaan ja Olof vastaavasti omalla Oni Ayhun projektillaan, mutta vihdoinkin sisarukset saadaan samaan aikaan lavalle ja jo on aikakin! The Knife on viimeksi ollut kiertuueella vuonna 2006 ja sitä ennen bändi ei keikkaillut ollenkaan, joten Flown tuleva keikka on todella harvinaista herkkua. Onneksi peräti 7 vuoden  takaiselta kiertueelta on olemassa live-DVD Silent Shout: An Audio Visual Experience joka on todellakin nimensä arvoinen teos.

The Knife on mystinen naamioihin verhoutunut kaksikko - musiikin Twin Peaks. Karinin ääntäkin muokataan välillä tuntemattomaksi, mutta silti sisarukset ovat jotenkin läsnä. Karin tanssii samalla eläytyen laulamiseen. Olof paiskoo biittejä, joko hysterisellä temmolla tai rauhallisesti samalla tunnelmoiden. Projektorit sylkevät taustalle maisemia, piirrettyjä animaatioita, abstrakteja geometrisia kuvioita ja nähdäänhän taustalla peräti surfaustakin. Bändin "kolmantena" jäsenenä toimii positiivaria soittava animoitava hahmo, jonka kasvot muuttuvat biisien mukaan.  Kamerat eivät missään vaiheessa liiku zoomauksia lukuunottamatta, leikkaaminen on tehty täysin biisien ehdolla ja pariin otteeseen meno yltyy hektiseksi, mutta pysyy silti kasassa. Ääni- ja kuvamaailma on tummanpuhuvaa, jota kaaressa olevat neonvalot elävöittävät. Kaikki toimii, jokainen yksityiskohta on suunniteltu tarkkaan ja tuntuukin siltä, että katsoisi 50min pituista minimalistista musiikkivideota. Toki kuvanlaatu on verrattain huono (tarkoituksellisestiko?) mutta itse tärkein eli äänimaisema on erinomainen.

Musiikki on toki tälläkin levyllä kaikki kaikessa. Keikka keskittyy nimensä mukaisesti Silent Shout levyyn, mut mukana on myös Debyytiltä löytyvä Kino, sekä läpimurtolevy Deep Cutsilta Pass This On, You Make Me Like A Charity sekä tietysti itse Heartbeats. Kyseiset biisit ovat kokeneet varsinaisen kasvojenkohotuksen ja ovat ajettu Silent Shout nimisen äänifiltterin läpi. 

Suurimman musiikillisen muutoksen kokee yllättäen Heartbeats, jonka liveversio on äärimmäisen kaunis ja toimiva! Mainitsin jo Twin Peaksin aiemmin ja vertaus sopii erinomaisesti Heartbeatsin liveversioon, joka on kuin suoraan Angelo Badalamentin sävelkynästä - todella kaunista!  Myös keikan aloittava Pass This On on muuntautunut samanlaisen filtterin läpi rauhalliseksi tunnelmapalaksi.

Eihän keikka toki pelkkää tunnelmointia ole, vaan myös tanssittavia hetkiä löytyy. We Share Our Mother's Health ja etenkin Kino ovat erittäin riehaikkaita vetoja ja suorastaan hengästyttäviä.  Silti levy keskittyy erinomaiseen mystiseen tunnelmointiin, jonka Knife hallitsee vaikuttavasti. Silti melkeinpä jokaiselle live dvd:lle mahtuu joku suvantovaihe ja niin on myös tälläkin levyllä. Vaikka muiden biisien liveversiot ovatkin järjestäen loistavia on levyllä todella kaunis ja erinomaisen melodiakoukun omaava Marble House pilattu täysin liiallisella pidättyväisyydellä ja rauhallisuudella. Se on todella sääli sillä levyversio on yksi The Knife lemppareistani.

The Knifen keikka ei ole pelkästään audiovisuaalista tykitystä - se on myös tunnetila. Toivon että se sama tunnetila, joka on tällä live-DVD:llä on myös elokuun keikalla. Toki tähän vaikuttaa se miltä Knifen tuleva Shaking The Habitual levy kuullostaa ja millä filtterillä vanhemmat biisit vedetään läpi. Silti odotan keikan  ainutlaatuinen musiikillinen elämys, sillä vaikka The Knifesta olisi mitä mieltä tahansa on se silti omituisen omanlaatuinen ja uniikki elektropop-yhtye.

Levyn huumaavuus

9.2

Vuonna 2009 tutustuin isosiskoni kautta yhtyeeseen nimeltä The Knife. Tämä Tukholmasta lähtöisin oleva yhtye joka koostuu Dreijerin sisaruksista, Olofista ja Karinista. Sisarukset esiintyvät harvoin ja silloinkin maskit päässä, joten yhtyeen yllä on tietynlaista mystiikkaa, joka kuuluu musiikissakin monesti efektoituna lauluna. The Knife  nousi musiikkimaailman tietoisuuteen toisen albuminsa Deep Cutsin myötä ja etenkin siltä löytyvältä Hearbeats biisillä, joka arvostettiin Pitchforkissa 15 parhaimmaksi biisiksi 2000-luvulla. Olette saattaneet myös kuulla Karinin erittäin omaperäistä ja mielipiteitä jakavaa ääntä Röyksoppin biiseissä This Must Be It, Tricky Tricky ja What Else is There, joista viimeksi mainittu on ehkäpä yksi 2000-luvun parhaimmista yksittäisistä biiseistä elektronisen musiikin saralla. Mitä Silent Shoutiin tulee, on se yksi parhaimmista elektropop-albumeista.

Albumin ensimäinen biisinä oleva nimikkokappale vie jo mukanaan. Syvän hypnoottisesti jumputtavan basson päälle rakentuvat kirkkaat syntikat toimivat loistavasti ja  efektoitu Karinin laulu sointuu osaksi musiikkia ja hallitsevana osapuolena eivät olekaan vokaalit, vaan koko biisiä johdatteleva syntikka. Tunnelma rauhoittuu hetkeksi kahden ensimmäisen menevämmän kappaleen jälkeen The Captainin 3 minuuttia pitkään  minimalistiseen introon ja itse biisikin on rauhallinen, kunnes  tunnelma räjähtää seuraavassa rytmipitoisessa We Share Our Mother's Healtissa, jonka joka puolelle pomppivat syntikat saavat tanssijalan väkisinkin vipattamaan. Na Na Na, tuo muumimusiikin etäisesti mieleen tuova biisi rauhoittaa tunnelman uudelleen ja levyn jälkipuolisko onkin selkeästi alkupuoliskoa rauhallisempaa. 

"It must be safe when it's on TV" toteaa Karin ilman minkäänlaista efektiä Marble Housessa. Biisi on albumin ehdoton helmi ja samalla parhaimpia yksittäisiä elektro/synthpop-biisejä mitä tiedän. Yksistään outroa jäisin jo viheltämään, jos vaan osaisin viheltää kunnolla. Vaikka levyn jälkipuolisko ei ole yhtä vahva kuin eka puolisko, niin marble housen lisäksi From Off To On ja Forest Families saavat kylmät väreet liikkeelle ja ainoastaan One Hit herättää ristiriitaisia tuntemuksia "Hau Hau, Hoo Hoo" hokemallaan. Piristävä biisi, mutta sopisi ehkä paremmin The Knifen edelliselle Deep Cuts albumille.

Silent Shout on hypnoottinen, aavemainen, mutta samalla myös rauhoittava ja tanssittava levy, tämmöistähän elektropopin pitääkin olla! Jään innolla odottamaan seuraavaa levyä, jonka olisi määrä ilmestyä ensi vuonna. Muuttuko suunta jälleen vai palataanko kenties jopa Deep Cutsin aikaiseen hieman iloisempaan elektroniseen poppiin. Kumpikin kelpaisi minulle vallan mainiosti.