Noin kolme mainiota popbiisiä ja paljon tylsää Ameriikan rokkia
Julkaisuvuosi: 1995
Ensikosketus: 1995/1996
Helmeilevimmät biisit: Hand in My Pocket, Head over Feet, Ironic
Löytyykö levyhyllystä: On se jossain, mutta ei levyhyllyssä
Ensikosketus: 1995/1996
Helmeilevimmät biisit: Hand in My Pocket, Head over Feet, Ironic
Löytyykö levyhyllystä: On se jossain, mutta ei levyhyllyssä
Levyn huumaavuus
3,2
Ensimmäistä äänitettäni en muista, mutta aika nuorena näin ZZ Topin Viva Las Vegas -musiikkivideon Levyraadissa ja halusin välittömästi bändin kokoelmakasetin. Sen sainkin, kun sukulaisnainen toi kasetin Jyväskylästä asti. Ensimmäinen CD-levyni oli kohtuullisen suurella varmuudella Aikakoneen Tähtikaaren taa, mutta ihan varma en uskalla olla. Ensimmäisen omilla rahoilla ostamani levyn muistan kuitenkin tarkasti: se oli Alanis Morissetten Jagged Little Pill.
Helposti olettaisi, että ensimmäisiin levyihinsä suhtautuisi nykyään vähän kainosti ja reilusti nostalgisoiden. Jagged Little Pill ei kuitenkaan herätä nyt kuultuna lainkaan nostalgisia tunteita, koska levyyn ei liity erityisiä muistoja, eikä se johdattanut musiikkimakuani nykyisille urilleen ainakaan millään ilmeisellä tavalla. Taisi käydä niin, että ostin levyn, koska se sattui olemaan kotikyläni kirjakaupassa myynnissä, koska minulla oli sopivasti rahaa levyä varten ja koska olin nähnyt Ironicin musiikkivideon Jyrkissä ja pitänyt näkemästäni.
Alanis Morissette liitettiin aikoinaan ”nuorten vihaisten naisten” kerhoon. Vihan on voimakkuutensa vuoksi kiinnostava aihe monissa muissa taidemuodoissa, mutta popmusiikin keinoin ilmaistu viha ei minua juurikaan kiinnosta. Tämän vuoksi Jagged Little Pill -levyn parhaat biisit ovat ne keveimmät: Hand in My Pocket, Head over Feet ja Ironic. Veikkaisin, että edellämainitut olivat suosikkibiisejäni myös 90-luvun puolivälissä, sillä en ainakaan muistaakseni ollut tuolloinkaan erityisen kiinnostunut vihaisista naisista. Tai naisista. Korkeintaan tytöistä. Toisaalta en varmaankaan juuri ymmärtänyt, mitä biiseissä laulettiin, mikä lienee otollisin tilanne nauttia Ironicin mainiosta kertosäkeestä.
Tällä kertaa levyn huumaavuus on tavallistakin enemmän summittainen arvio, sillä en jaksanut kuunnella ihan jokaista biisiä ihan loppuun saakka. Jännää, etten noin 16 vuotta sitten huomannut, miten monta uuvuttavaa jollotusta Jagged Little Pill pitää sisällään.
Tekstit
