Parikymppisen Kari Peitsamon ensimmäinen levy, Jatsin syvin olemus, ilmeistyi vuonna 1977, punkin suurena vuotena. Perinteistä rock’n’rollia, The Beatlesia ja CCR:ää yhdistellyt musiikki ei kuulosta lainkaan Never Mind the Bollocksilta, mutta jotakin kovin punkhenkistä Peitsamon debyyttilevyn yksinkertaisuudessa on: jokainen saa tehdä biisejä soittotaidosta riippumatta ja sanoituksissa voi käsitellä sitä, minkä tärkeäksi kokee. Lisäksi Jatsin syvin olemus -levyn biisit kestävät sen aikaa, kuin hyvällä punkbiisillä on tapana kestää – reilun minuutin, joskus kaksi, mutta ei milloinkaan yli kolmea minuuttia. Tällä tahdilla 20 biisin levy onkin ohi reilussa puolessa tunnissa.

Peitsamon tunnetuin biisi on epäilemättä Jatsin syvin olemus -levyn avaava Kauppaopiston naiset. Kuten niin monet hitit, myös Kauppaopiston naiset on radioasemilla soitettu hengettömäksi moneen kertaan. Onneksi Kauppaopiston naisia seuraava biisiviisikko (Soft Ice, Jaana S., Uskon Biitleksiin, Miss Universum ja Stop Shake Honey Go) onkin jo levyn ehdotonta parhaimmistoa. Ihan jokainen kitaran kanssa peuhaava ei saa debyytilleen moista värisuoraa kasattua. Levyn huippukohdat on helppo löytää, mutta muidenkin biisien laatu jopa hämmentävän hyvä. Ja vaikka seassa onkin huonompi biisi tai pari, ne ovat ohi alle kahden minuutin. Ja se sanoitukset! Harva parikymppinen kykenee kirjoittamaan mietteitään ja arjen havaintojaan biisien teksteiksi siten, että sanoitukset ovat sekä hauskoja, rehellisiä, fiksuja että sympaattisia.

Parasta Peitsamon esikoislevyssä on se, että sitä kuunnellessa tulee välittömästi hyvälle tuulelle. Tässä mielessä se muistuttaa kovasti aiemmin käsittelemääni Karkkiautomaattia tai ensilevyn aikaista TV-resistoria, vaikka musiikillisia yhtäläisyyksiä ei juuri olekaan. 

 

Youtubessa ei ole yhtäkään edustavaa videota tähän upotettavaksi, mutta Spotifyssa Jatsin syvin olemus on kokonaisuudessaan. Suuret suositukset.

Niin ja se Jatsin syvin olemus? ”Se on tuntematon.”