Jam on 'cause Backstreet's got it.......joo ei.

Julkaisuvuosi: 1996
Ensikosketus: 1996
Helmeilevimmät biisit: Nobody But You
Löytyykö levyhyllystä: Ei enää (kai. toivottavasti.)

Palaan jälleen kerran vuosien taa, sillä halusin kerrankin ruotia jotain, mitä ei tässä maailmankaikkeudessa kestä ihan tosissaan kuunnella. Oli aika, jolloin Backstreet Boysin debyyttilevy oikeasti löytyi hyllystäni. Jostain käsittämättömästä syystä olin myös suunnattoman ihastunut bändin nuorimpaan, siihen blondiin. Tiedättehän, 13-vuotiaan päässä ei välttämättä pyöri aina niitä kaikista fiksuimpia ajatuksia.

1990-luku oli poika- ja tyttöbändien kulta-aikaa, sitä ei voi kiistää. Osa yhtyeistä syntyi kuin itsekseen, osa, kuten Bäkkärit, kasattiin tuottajan toimesta. Bändien joukosta löytyi muutamia helmiäkin ja useimmilla on (ainakin meille fanitytöille) suuri nostalgia-arvo. Mutta siihen se sitten jääkin. Popissa, tanssimusiikissa tai syntikoissa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta ysärillä  ne saatiin kuulostamaan liian usein halvoilta, bassoista ei oltu kuultukaan ja tietynlainen boost puuttui kokonaan. Käteen jää kasa järkyttävää, tuotettua huttua, joka valuu läpi sormien ja jättää jälkeensä vain kylmiä väreitä - eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Jopa BSB'ltä löytyy huomattavasti parempia biisejä kuin yksikään bändin nimeä kantavan esikoislevyn raidoista. Helmeilevä-titteliä ei ansaitse niistä mikään, mutta pakkovalinnan edessä levyn viimeinen raita Nobody But You saa niin sanotun parhaimman palkinnon, ihan vaan alun hauskan bas...syntikkailoittelunsa vuoksi. Get Down oli muinoin kovaa kamaa, ja suosittelen katsomaan videon alta - pätkä on ehkä järkyttävin aikansa tuotos ikinä. I'll Never Break Your Heart onnistuu olemaan jopa Take Thatin Babea imelämpi veto, joka ei herätä minkäänlaisia sympatiapisteitä vaan ainoastaan huvittaa. Turhimpia lienevät silti Just To Be Close To You sekä Darlin', argh. Kuuntelin levyn kertaalleen läpi tätä blogijuttua varten (tai siis yritin... lopuksi oli pakko skipata biisejä) ja voin sanoa, että jokainen sekunti riipi korvia ja sydäntä verille.

Kuten sanoin, kaikki poikabändit tai heidän tuotoksensa eivät ole pahasta. East17 saa edelleen herkäksi, samoin Bäkkäreiden Incomplete (älkää edes kysykö). Laadukkaan, kuunneltavan musiikin kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Backstreet Boys -lätyn pisteet tulevat vain ja ainoastaan nostalgiasta, jota kestää tässä muodossa balttiarallaa kerran kymmenessä vuodessa, jos on ihan pakko. Niin, ja siitä, että osaan kaikki biisit ulkoa. Krhm.