#78 Rio Grande Blood

Kun Al Jourgensen Bushille suuttui, industrialinsa thrashiksi muutti ja politiikan lopullisesti musiikkiinsa upotti.



Julkaisuvuosi: 2006
Ensikosketus: 2006
Helmeilevimmät biisit: Rio Grande Blood, Señor Peligro, LiesLiesLies, Ass Clown
Löytyykö levyhyllystä: Aivan varmasti olen tämän ostanut, joten sinä jolla levyni on, palauta se!




Levyn huumaavuus
8.2


Ministry näytti vielä 2000-luvun alussa hiipuvan jäähdytteleväksi industrial-metallin legendaksi, jolla ei olisi enää yhtään mitään annettavaa. Kuin puskista vuonna 2004 Jourgensen synnytti maailmaan Houses of The Molen, jolla mies purki järkyttävällä aggressiolla patoumansa George W. Bushia kohtaan. Taustalla häämöttivät Yhdysvaltojen tulevat presidentinvaalit, joissa Bush sai kuin sainkin jatkokauden. Tästä suivaantuneena Jourgensen lisäsi vettä myllyynsä ja kahta vuotta myöhemmin saimme Rio Grande Bloodin.

Jos kannesta ei jo selviä pelin henki, niin ensikappaleen taitavasti sämplätty Bushin puheintro selventää levyn teeman heti kättelyssä.

"I've adopted sophisticated terrorist tactics
And I'm a dangerous, dangerous man
With dangerous, dangerous weapons
I want to drain the coal resources in America
And foreign sources of crude oil.
I'm a weapon of mass destruction
And I'm a brutal dictator
And I'm evil"

Tästä alkaa hengästyttävä paahtaminen, missä hienovarainen argumentointi on kirosana. Jourgensen käy yhtyeineen Bushin päälle maailmanlopun armeijan voimilla. Kaikki aseet ovat käytössä ja kaupan päälle yhtyeen keulakuva paasaa kuin hapoissa oleva tuomiopäivän profeetta. Tätä ryhmää on jokaisen syytä pelätä.

Vaikka Ministry on tällä levyllä vihaisempi ja kaahavampi kuin koskaan, niin pelkäksi paahtamiseksi ei levy ole jäänyt. Prongin keulakuvana tunnettu kitaristi Tommy Victor pystyy loihtimaan myös muitakin kuin geneerisiä thrash- tai paalutusriffejä. Paahtoa ollaan myös elävöitetty satunnaisilla industrialmaisilla konekikoilla, jotka pitävät kuulijan valppaana.

Lopussa Jourgensen väläyttelee industrialia enemmänkin. Dead Kennedys-legenda Jello Biafran vierailun siivittämä Ass Clown toimii pohjustuksena levyn päättävälle lähi-idästä vaikutteita ottaneelle Khyber Passille, jolle Liz Constantinen hoilaukset luovat omanlaisensa tunnelman, joka synkkyydestään huolimatta on jopa vapauttava.

Vaikka Houses of The Mole jo osoitti Ministryn pystyvän säväyttämään vielä 2000-luvulla, niin Rio Grande Bloodin äkäisyys vie levyistä kaikista pisimmän korren. Yhtyeen viimeisin levy, Bush-trilogian lopettanut The Last Sucker oli jo huomattavasti rauhallisempi levy. Sanomaltaan toki ei.

The Last Suckerin piti jäädä yhtyeen viimeiseksi levyksi, mutta comeback tulee jo tänä vuonna. Levy on tulossa kevääseen mennessä ja nähdäänpä yhtye Tuskassakin kesällä esiintymässä. Tervetuloa takaisin, tosin comeback-single jättää kylmäksi kuin alasajettu tehdas.

Posted in , , , , , . Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

2 Responses to
#78 Rio Grande Blood

  1. Ihan kohtuullisen laajalla skaalalla täällä levyä käsitellään, kun päästään Backstreet Boysista Ministryyn päivässä. :D Tuota levyä en taida uskaltaa kuunnella, mutta kirjoitus oli hyvä.

    VastaaPoista
  2. Tällä viikolla on kyllä menty genrestä ja tunnelmasta toiseen joka päivä. Hienoa vaan, ettei kaikkien levyt ole samasta puusta veistetty!

    Kiitokset kehuista ja joo, Rio Grande Blood ei välttämättä ole ihan sun makuun. :D

    VastaaPoista

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.