Ensikosketus: 2004
Helmeilevimmät biisit: Absolutely Cuckoo, I Don't Want to Get Over You, (Crazy for You But) Not That Crazy, Papa Was a Rodeo, Busby Berkeley Dreams
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
10,0
“I heard he wrote you a song, but so what? Some guy wrote sixty-nine, and one just ain't enough.” (Beulah – Popular Mechanic for Lovers)
Viimeksi kirjoitin The Zillionsin mukavasta kuuden biisin pikkulevystä. Tällä kertaa on vuorossa jotakin tystin muuta. The Magnetic Fieldsin 69 Love Songs nimittäin on ylittämätön, ylivertainen, massiivinen ja täysin kohtuuton. Sen vuoksi sitä on liki mahdoton kuunnella putkeen, siitä on vaikea kirjoittaa muuten kuin nopeasti hutaisten tai kymmenien sivujen verran analysoiden ja siihen verrattuna vähäisempien lauluntekijöiden rakkausluritukset tuntuvat jokseenkin mitättömiltä. 69 Love Songs on ylittämätön, ylivertainen ja kohtuuton, koska siinä ihan oikeasti on 69 rakkauslaulua ja kestoakin kolmisen tuntia. En tiedä, miten muut kuuntelijat 69 Love Songsiin suhtautuvat, mutta minussa se herättää paitsi ihastusta ja kunnioitusta, myös hämmennystä ja voimattomuuden tunnetta. Sen vuoksi on reilua, että 69 Love Songsin kanssa eläminen näyttää tuottavan vaikeuksia myös Stephen Merrittille, joka käytännössä on The Magnetic Fields. Sillä mitä voi enää tehdä, jos on yhdellä levyllä tehnyt jo kaiken ja vielä erinomaisen hyvin? Ehkäpä levyn, jonka jokainen biisi alkaa kirjaimella i? Tai levyn, joka on kauttaaltaan Psychocandy-säröllä? Tai jospa tekisikin folk-levyn? Stephen Merritt teki nämä kaikki, ja vaikka jokaisella näistä levyistä on hetkensä, yksikään ei lopulta tunnu oikein miltään, koska yksikään ei ole 69 Love Songs.
69 biisin aikana katsastetaan moneen musiikkityyliin ja kuullaan useampaa erilaista soitinta, kuin osaan nimetä. Kaikki kokeilut (Punk Love, Love is like Jazz, Experimental Music Love) eivät ole kummoisia, mutta keskimäärin biisit ovat loistavia ja parhaimmillaan parhaita. 69 biisin aikana ehditään luonnollisesti käsitellä rakkautta monista näkökulmista."Don't fall in love with me yet. We're only recently met" avaa levyn, ja tuon jälkeen tarjolla on aikamme parhaan sanoittajan tulitusta biisistä toiseen. Ainoastaan Morrissey parhaimmillaan on samanaikaisesti yhtä hauska ja yhtä koskettava kuin Merritt. Jos ette usko, lukaiskaahan esimerkiksi I Don't Want to Get Ovet You:n sanoitukset.
69 Love Songsin lisäksi äärimmäisen suuren suosittelun ansaitsevat myös Holiday ja Get Lost, jotka, perinteisen musiikkiäänitteen mittaisina, ovat hieman helpommin omaksuttavissa. Biisitkin ovat yhtä hyviä. Niitä on vain vähemmän.
Tekstit
