Jotain raikasta ja mehevää keväisiin aamuihin ja yhä valkeneviin iltoihin.

Levyn huumaavuus

9.3

The Jezabelsin Mace Spray ja She's So Hard valloittivat suuret palaset sydämestäni viime syksynä. Jäin odottamaan kokopitkää, joka jotenkin sujahti silmieni ohitse ja johon onnistuin palaamaan Spotifyn kautta vasta vähän aikaa sitten. Alku hämmensi - ensimmäinen raita eli yhtä kuin nimibiisi toi mielikuvat moderneista länkkäreistä (vähän samaan tapaan, mutta synkemmin, kuin Musen Knights of Cydonia) ja hetken sain pyöritellä päätäni, että mitä pirua tämä nyt on. Ei vakuuta.

Heti seuraavalla kuitenkin isketään kultasuoneen. Endless Summer on hyvin pitkälti juuri sitä, mitä Jezabelsilta haluaa kuulla, ja minkälaista suuntausta koko loppulevy edustaakin: mahtipontisia soundeja kuten Florencella, mutta raaempana, ujompana ja jollain tapaa autenttisempana. Pop-maailman suurten odotusten luomat paineet puuttuvat levyltä ja se hersyy puhdasta iloa musiikkia kohtaan. Lempeästi paukuttavat rummut tasapainottavat Hayley Maryn kuulaita vokaaleja ja kokonaisuus on samalla rento, mutta ryhdikäs. Fiiliksellä vetämiselle ei ole asetettu rajoja.

Aussipoppareiden kappaleiden joukosta löytyy niin kitaroiden helinää, syntikoiden huminaa kuin pohjaa kannattelevaa pörinääkin. Lähes jokainen biisi kelpaisi sinkuksi sellaisenaan, lukuun ottamatta paria instrumentaalia väliraitaa. Olen varma, että ne omat feivörittini tulevat vaihtumaan vielä sataan kertaan, mutta tällä hetkellä rosoisimmat ja hauraimmat raidat miellyttävät eniten. Prisoner on oiva levy niille, jotka kaipaavat muhkeita melodioita vailla pompöösiutta ja itsetietoisuuden taakkaa. Minä ainakin ra-kas-tan.