He rakastivat ja tummanpuhuvat kitarat helisivät.

Levyn huumaavuus

8.4

Viikko on muuttunut epäviralliseksi teemaviikoksi levyjen suomenkielisine lyriikoineen. Käännän kelkkaa sen verran, että vaihdan kielen - mutta kotimaassa silti pysytään. Kymmenisen vuotta kasassa ollut, parillakin eri nimellä toiminut Hope Comes In Many Forms kun sai viime kuussa debyyttinsä kauppojen hyllyille.

Jos pidät grungen surullisesta puolesta, säröstä ja melankoliasta, hanki Dark Matters hyllyysi. Allekirjoittanutta on ainakin jokseenkin helppo miellyttää, sillä levy on täynnä ah-niin-rakkaita ysärisoundeja. Ne toki paistavat jonkin verran läpi, mutta selkeää pastissia on turha etsiä. Lisäksi soundit sisältävät vähemmän autotallia ja enemmän raikkautta kuin vaikkapa Sonic Youthin vastaavat. Jokaisesta biisistä löytyy selkeä melodia. Tämä on suurin ero moneen genren edustajaan, vaikka sointukulut eivät hipaise sfäärejä, biisit eivät varsinaisesti houkuttele vetämään omia karaokeversioita, ja vaikka kitaroita vingutetaankin samaan tahtiin kuin parikymmentä vuotta sitten.

Sävellykset ovat näennäisen yksinkertaisia, mutta lopulta etenkin lauluosuudet ovat monimutkaisempia kuin miltä aluksi vaikuttavat. Suuren tunnelatauksen lisäksi parasta antia onkin ehdottomasti vokalisti Marjo. Vahva naisääni tuo mieleen rock-kuningattaret PJ Harveyn ja Garbagen alkuaikojen Shirley Mansonin, mikä ei ole ollenkaan pöllömpi vertaus. Mukaan mahtuu puhdasta laulua, huutoja, kuiskauksia ja herkkää falsettia. Laura's Arms äityy ajoittain psykoottiseksi Twin Peaks -tunnelmoinniksi, kun taas Next Year hyppää hetkeksi nopeatempoiseen rokkailuun. Balladiosastoa ei löydy, vaikka Mondayn intro onkin herkistelyä parhaimmillaan. Duurisointuja saa kaivaa kuin nokkahuilua death metalista. Kappaleet ovat maistuvia, mutta sävymaailmaltaan niin samanlaisia, että kokonaisuutena levy olisi toiminut himpun verran paremmin tiputtamalla yksi tai kaksi raitaa pois. 

Levyn musiikki ei siis varsinaisesti luo iloista fiilistä muuta kuin toki siinä suhteessa, että se on selkeästi tunteella kasattu. Varsinainen angstilevykään se ei välttämättä ole. Mutta Dark Matters on albumi, josta nautitaan koko sydämellä ja savuisen viskin saattamana silloin, kun ulkona sataa vettä vaakatasossa.