Huvipursia! Norsuja! Eskapismia!
Julkaisuvuosi: 1982
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Rio, Hungry like the Wolf, The Chauffeur
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
8,4
Kasariteemaviikon
kolmas pysäkki on Birmingham, Duran Duran -yhtyeen kotipaikkakunta. Tälläkin
teemaviikolla minulla kävi tuuri, kun minulle arvottiin levy, jonka ostin
alkuvuodesta ja joka on Word-kirjanpitoni mukaan kahdeksanneksi eniten vuonna
2012 kuuntelemani levy (eniten olen kuunnellut Cats on Firea). Kiitoksia
Juholle valinnasta!
Rio onkin
looginen poiminta 1982-teemaviikkomme levyksi, sillä Duran Duranin imago on
vahvan kahdeksankymmentälukulainen, ja Rioa pidetään kasarin syntsapopin
kiteytymänä. Musiikki on kuitenkin mainettaan monipuolisempaa. Levyä
kuunnellessa tuntuu välillä siltä, että basisti soittaa funkia, rumpali rokkia,
kitaristi raapii new wave -sointuja ja koko komeus kruunataan syntikoilla ja
romanttisilla, joskin paikoin epämääräisillä, sanoituksilla. Resepti toimii
paremmin kuin uskaltaisi odottaa.
Rion
suurimmat hitit lienevät kaikille tuttuja. Sen lisäksi, että Hungry like the
Wolf ja Rio ovat valtavia hittejä, ne ovat myös levyn parhaita biisejä.
Molemmat ovat kappaleita, joita soittaisin illasta toiseen, jos ryhtyisin
DJ:ksi. Molemmat ovat myös biisejä, jotka illasta toiseen täyttäisivät
tanssilattiat. Mutta Rio ei missään nimessä ole kaksi ässäbiisiä ja täytettä.
Kun pääsee yli hieman kulahtaneista soundeista, huomaa väistämättä, että Rio on
hämmentävän hyvä poplevy. Yhdeksästä biisistä ainoastaan yksi, Save a Prayer,
on vähemmän kuin erinomainen, ja sekin johtunee siitä, etten ole kyseistä
biisiä kuunnellessani ollut lemmentuskainen teini-ikäinen enkä päässyt
heiluttelemaan sytkäriä (tai iPadia) keikalle eturiviin.
Vaikka
saisitte kasarisoundeista ihottumaa, pukamat tai maksakirroosin, kuunnelkaa
silti The Chauffeur, Rion päätösbiisi, ja miettikää, mikä nykypäivän
listapopryhmistä saisi aikaiseksi vastaavan taidepophelmen.
Loistavaa settiä!
VastaaPoista