30-vuotta vanhaa kasarisoundia Australiasta

Levyn huumaavuus

6.0

Noniin! Jälleen on aika teemaviikon ja tällä viikolla palaamme 30 vuoden päähän vuoteen 1982. Itselleni arpa(epä)onni antoi kohdalle australialaisen INXS kolmannen levyn Shabooh Shoobahin. 

Ensinnäkin täytyy todeta että tämä on todellakin ensikosketukseni INXS:ään. Bändin nimi on toki joskus tullut vastaan, mutta biisiäkään en ole tältä yhtyeeltä kuunnellut ennenkuin nyt. En tiedä pitäisikö minun hävetä, etten ole tämän bändin musiikkiin törmännyt. 80-luku on jotenkin muutenkin minulle etäinen. 60-Luvulla oli Beatles 70-Luvulla oli Pink Floyd. 80-luvulla ei ole minulle musiikillisesti ollut mitään annettavaa. En ole lämmentty Pixiesille tai New Orderille tai new wave genrelle enkä todellakaan pidä kasarihevistä. Kasarisoundi on nykymusiikissa piristävä mauste välillä, mutta jaksanko kuunnella kokonaista levyllistä musiikkia, joka kiteyttää 80-luvun soundillisesti ja musiikillisesti?

Vastaus on en, vaikka Shabooh Shoobah on hyvin soitettua perinteistä new wave kasaripoppia alkavat levyn musiikilliset maneerit ärsyttämään jo parin biisin jälkeen. Biisit kuulostavat korviini samalta, mitään nyansseja on turha etsiä. Levyyn ei mahdu mitään revittelyä eikä toisaalta myöskään slovareitakaan. Pieniä kivoja juttuja löytyy sieltä täältä kitaroinnissa ja niissä pakollisissa saksofoneissakin, mutta ne eivät riitä jos biisit ovat samaa puuduttavaa rytmillisesti junnaavaa jumputusta. Itse ainakin rumpalina tylsistyisin soittamaan tämän levyn biisejä hyvin nopeasti. AInoastaan Old World New World erottuu edukseen ja on oikeasti mainio kappale. Samoin post-punkmainen Don't Change erottuu levyn muusta materiaalista menevyydellään.

Näiden vanhojen levyjen arvioiminen on kaksipiippuinen juttu. Jos tykkäät kasarisoundista ja new wavesta ylipäätänsä tulet varmasti pitämään tästä levystä minua enemmän. Minulle tämä ei niin uppoa. Musiikissa ja levyssä ei toisaalta ole mitään vikaa ja parempaa tämä on kuin suurinosa radiopopista saati sitten kauhea 90-luvun eurohumppa. Silti jos haluan nostalgisoida 80-luvua, niin kuuntelen mielummin vaikka sitten sitä A-ha:ta.