999 asiaa, jotka pitäisi tehdä ennen kuolemaa.
Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: 999, Tänd På, Beredd På Allt, Hänsyn
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: 999, Tänd På, Beredd På Allt, Hänsyn
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä.
Levyn huumaavuus
9.2
...Ja yksi niistä asioista on nähdä Kent livenä - jos et siis jostain syystä vielä ole onnistunut kyseistä kokemusta repertuaariisi hankkimaan. Ruotsalaisrokkarit ovat nimittäin ehdottomasti parhaimmillaan lavalla, jossa etenkin vokalisti Joakim Bergin karisma pääsee oikeuksiinsa. Uuden, odotetun mutta jälleen kerran vähän vaivihkaa valmistuneen, platan biisit osoittavat jo studioversioina aiheuttavansa kylmiä väreitä myös siellä stagen puolella.
Rock-bändin elektronistuminen on puhuttanut paljon jo muutaman vuoden. Livenä kitaravetoiset rallit ja syntikkabiitit sekoittuvat toisiinsa, eikä eroavaisuuksia huomaa samalla tavalla kuin levyjä kuunneltaessa. Itseäni koneiden mukaan tulo ei kuitenkaan haittaa pätkän vertaa - ne tuovat raikkautta soundiin ja Jocken äänen eri tavalla esiin taustasta. Silti on sanomattakin selvää, että kesäfestareiden yleisön laulattamiseen parhaiten sopii avausraita ja ensimmäisenä singlenäkin julkaistu 999. Kaikessa eeppisyydessään ja yli kuuden minuutin kestollaan sen luulisi olevan pitkäsoiton viimeinen kappale, mutta tällä kertaa on toisin. Hännänhuipuksi jätetty kipale nimittäin kumartaa jopa dubstepin puoleen, ja on mollivoittoisuudesta huolimatta toiveikas.
Eipä sillä, Kent on aina osannut nostattaa biisin kuin biisin korkeuksiin, luoden ylhäisiä ääniaaltoja ja tarjoten oivan lähtökohdan muistojen soundtrackille, riippumatta kompin tahdista tai muista lähtökohdista. Varsinaisten slovareiden puuttuminen silti surettaa. Bändin uskomattomimmat vedot ovat juuri niitä melankoliaan upotettuja fiilistelyjä, jotka saavat sydämen särkymään pelkällä melodiallaan. Nyt toitotetaan, että ei olla valmiita pimeyteen. Hänsynillä olisi itseasiassa kaikki edellytykset kasvaa jonnekin 747'n likelle (no vähän liioitellusti, sillä eihän yhtä maailman parhaista biiseistä oikein voi edes hätyytellä), mutta vain, jos se kestäisi tuplasti pituutensa verran.
Rauhallisuuden lisäksi Kentin ja minun suhteeseeni ovat aina kuuluneet vahvasti vuodenajat - B-sidor ei voi olla mitään muuta kuin talvilevy, samoin Tillbaka till samtiden. Edellinen ja tämä ovat selkeästi kesäisiä kiekkoja. En jaksaisi odottaa bändin ja yleisön yhteislaulantaa kesän keikoilla, mutta katsotaan, miten pitkälle levy todellisuudessa jaksaa kantaa. Tällä hetkellä se tuntuu paluulta kotiin, joka on kokenut pienen muodonmuutoksen, mutta joka silti tuntuu yhtä tutulta ja turvalliselta.
Tekstit
Tämä on loistava! JÄIRFM on soinut autoni soittimessa ilmestymisestään lähtien taukoamatta (mikä vastannee n. 15 tuntia kuuntelua) + tämä on soinut kotosallakin eikä vieläkään tee mieli kuunnella mitään muuta. Tällä hetkellä tämä tuntuu yhdeltä Kentin parhaista albumeista heti Hagnesta Hillin jälkeen, tai vähintäänkin tämä on paljon parempi kuin En plats i solen, Röd tai Tillbaka till samtiden, josta en juuri yhtään tykkää.
VastaaPoistaJotenkin jännästi menee ristikkäin noi sun suosikkibiisisi omieni kanssa: Hänsyn on minusta levyn huonoin raita eikä 999:kään ole minusta erityisen hyvä. :D Omat suosikkini ovat Petroleum (varmaan se kaikista paras), Jag ser dig ja Färger på natten. Kuitenkin ihmeen tasainen levy, mukaan ei ole eksynyt yhtään semmoista biisiä jonka skippaisin.
Mutta erinomainen levy! Jotenkin ihanan kesäisen kuulas ja soljuva.
Anteeksi, vastaaminen on täysin jäänyt! Röd on mielestäni ihan mieletön levy, joten sen yläpuolelle tämä ei kyllä yllä. Mutta noi kaksi muuta uudehkoa Mörkret päihittää melko kevyesti. :)
PoistaTosi jännä toi suosikkibiisilistaus kyllä! En koskaan laittaisi esimerkiksi Färger på nattenia kärkikastiin. :D Mutta kuten sanoit, yhtäkään raitaa ei tee mieli skipata!