Vaivatonta neroutta
Julkaisuvuosi:
1992
Ensikosketus:
2004 (?)
Helmeilevimmät biisit: Confetti, Bit Part, Alison’s
Starting to Happen
Löytyykö
levyhyllystä: Kyllä
Levyn
huumaavuus
9,6
Lemonheads
soittaa It’s a Shame about Ray -klassikkonsa kokonaisuudessaan sunnuntaina
Helsingissä ja maanantaina Tampereella. Vaikka en keikoille pääsekään, lienee
paikallaan sanoa muutama sananen tuosta yhdestä 90-luvun parhaasta poplevystä.
It’s a Shame
about Ray julkaistiin grungehuuman ollessa pahimmillaan, mutta It’s a Shame
about Raylla ei ole mitään tekemistä grungen kanssa, pikemminkin levyllä kuuluu
niin The Replacementsin vimmainen rock kuin Buzzcocksin punkpopkin. Olen kuunnellut
albumin kolmeatoista melodista, lyhyttä ja nopeaa rallia vajaan kymmenen vuoden
ajan kyllästymättä – joko biisit eivät ole ihan niin simppeleitä kuin miltä ne vaikuttavat
tai minä olen huomattavan paljon yksinkertaisempi kuin olen ajatellut.
Helmeilevimpien
biisien mainitseminen on tämän levyn kohdalla tyystin tarpeetonta (tein sen
silti!), sillä tällä levyllä Mrs. Robinson -coverointia lukuunottamatta
jokainen biisi on kohdalle osuessaan ”parasta ikinä”. Laulut kuulostavat siltä,
että niitä säveltäessä ja/tai sovittaessa ei ole tarvinnut hampaita kiristellä
tai rystysiä nakerrella. Ikään kuin Evan Dando olisi 90-luvun alussa kuin
vahingossa päätynyt säveltämään popklassikon joka kerta kitaraan tarttuessaan.
It’s a Shame
about Raylla tekstit eivät ole kovin merkittävässä osassa, sillä suurimman osan
ajasta ne eivät tunnu tarkoittavan oikein mitään. Hämmentävän hauska biisien
mukana silti on rallatella aina, kun Evan Dandon muminasta onnistuu saamaan
selvää.
Lopuksi
vapaa-ajan vinkki: kun seuraavan kerran aurinko sattuu paistamaan oikein
lämpimästi, laita It’s a Shame about Ray mp3-soittimeesi tai autostereoosi ja
lähde ulos kävelemään tai huristelemaan. Mutta varo ylinopeutta!
Tekstit
