Ill Communication ei ole ensimmäinen levy, minkä yhtyeeltä kuulin. Se oli Hello Nasty. Ill Communication ei myöskään ole ensimmäinen levy, mihin hurahdin täysin. Se oli To The 5 Boroughs. Ill Communication on näistä seikoista huolimatta noussut lempilevykseni yhtyeeltä.

Ill Communication kuvaa levynä Beastie Boyseja kaikista parhaiten. Se on ennakkoluulottomasti genrestä ja tunnelmasta toiseen pomppiva kokonaisuus, jota kuunnellessa ei koskaan oikein ole varma, mihin suuntaan levy lähtee seuraavalla kappaleella. Levyn avaava Sure Shot on vielä perinteistä Beastie Boys-räppiä legendaarisen huilusamplensa kyydittämänä, mutta seuraava kappale, Tough Guy, onkin jo hc-punkia. Ennen levyn puolta väliä ollaan kuultu jo mm. instrumentaali-funkia ja rockia. Lopussa päästään jo itämaisiin tunnelmiin Shambalan ja Boddhisatva Vow'n tahdissa.

Harva levy kestää kokonaisuutena, kun sen sisällä pompitaan sinne sun tänne ja kestoa on 20 kappaleen verran, mutta Beastie Boysit ovatkin toiselta planeetalta. Tekivät he mitä vaan, niin homma toimii. Räppikappaleet ovat kaikki aivan mahtavia, varsinkin Q-Tipin feattaama Get It Together on yhä edelleen aivan tykki. Instrumentaalikappaleista Futterman's Rule groovaa vastustamattoman hyvin. Kunniaa on toki annettava yhtyeessä soittaville "Keyboard Money Mark" Nishitalle ja perkussionisti Eric Bobolle. Näiden heppujen avulla kappaleet rullaavat komeasti.

Jos Beastie Boyseihin haluaa tutustua, niin suosittelen aloittamaan tällä levyllä. Tässä on kaikkea, mistä yhtye muistetaan: hulvatonta räppäystä, ennakkoluulotonta kokeellisuutta, uran aloittanutta hc-punkia ja groovea, joka nostaa pepun ylös konttorituolista heti. Loistava levy, jota kuunnellessa ei vain pysty uskomaan, että yksi on joukosta poissa.