Levyn huumaavuus
9.8
Julkaisuvuosi: 2000
Ensikosketus: 2002
Helmeilevimmät biisit: A Place Called Home, The Mess We're In, This Is Love, We Float
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Polly Jean Harvey. Tuo upea laulaja, muusikko, säveltäjä ja muuten vain ihana brittinainen, joka vertautuu helposti Patti Smithiin, mutta on täysin oma persoonallinen itsensä. Kaksi hänen albumiaan on palkittu Mercury Prizella - tänä vuonna ilmestynyt Let England Shake sekä vuosituhannen alusta peräisin oleva Stories From The City, Stories From The Sea. Jälkimmäinen on ehdoton lempilevyni leidin tuotoksista. Samalla se on myös se levy, joka avasi minulle PJ'n maailman.
Kuten arvosanasta voi päätellä, albumi on täynnä toinen toistaan kauniimpia vetoja vaihtelevine tunnelmineen. Surisevat raidat ovat juuri täydellinen yhdistelmä pimeyttä, rosoisuutta ja leijuvuutta, olematta kuitenkaan mitään liikaa tai mitään liian vähän. Iskevien folk-rytmien välejä täyttävät melankolia ja aavemaisuus, Polly Jeanin hypnotisoidessa ajoittain raastavalla äänellään. Ei ole ihme, että levy sai aikoinaan paljon suitsutusta osakseen.
Napsauta vaikkapa Beautiful Feeling soimaan. Tunnetko viileyden, sen, miten näkymättömät kädet tarttuvat kevyesti ja vaativat sinua mukaansa? Jos ne saisivat tahtonsa läpi, löytäisit itsesi kävelemästä harmaalla suolla, näkemättä eteesi metriä enempää joka paikkaan työntyvän sankan sumun vuoksi. Kun pysähdyt, soi jo This Is Love ja lupa joko tanssia itsensä tainnoksiin tai muilla keinoin purkaa kätköistä löytyvät angstit, on annettu. Jos suo ei miellytä, välistä löytyvä This Mess We're In tarjoaa eskapismia ja on tarkoitettu paitsi PJ'n, myös Thom Yorken haaveksivan laulannan fiilistelemiseen.
Toki pientä niin sanotusti turhaakin täytettä löytyy - ilman hieman perinteisemmälle nainen plus kitara -linjalle lähtevää You Said Somethingia tai revittelevää Kamikazea levy toimisi henkilökohtaisella tasolla loistavasti, muttei kenties yhtä eheästi. Kyseiset kappaleet tuovat ääripäisyydellään vaihtelua kokonaisuuteen ja niiden ansiosta kaikista upeimmat vedot erottuvat entistä vahvemmin edukseen.
Toki pientä niin sanotusti turhaakin täytettä löytyy - ilman hieman perinteisemmälle nainen plus kitara -linjalle lähtevää You Said Somethingia tai revittelevää Kamikazea levy toimisi henkilökohtaisella tasolla loistavasti, muttei kenties yhtä eheästi. Kyseiset kappaleet tuovat ääripäisyydellään vaihtelua kokonaisuuteen ja niiden ansiosta kaikista upeimmat vedot erottuvat entistä vahvemmin edukseen.
Stories From The City, Stories From The Sea -lättyä kuunnellessa haluaa itsellekin tumman rokkitukan, punaiset huulet ja kitaran käteen. Ja kaipaa kipeästi keikalle. Onnekseni sain kunnian nähdä Polly Jeanin livenä ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna Tukholman Filadelfiakyrkanissa. Tältä levyltä ei valitettavasti kuultu yhtäkään biisiä, mutta onneksi naisella riittää tajunnanräjäyttävää musiikkia useamman julkaisun verran. ♥
Tekstit
