Julkaisupäivä: 2011
Ensikosketus: Ilmestymispäivä
Helmeilevimmät biisit: Midnight City, Wait, Echoes Of Mine
Levyn huumaavuus
8.0
Tätä levyä olen henkilökohtaisesti odottanut pitkään jo trailerina julkaistu Echoes Of Mine ja sinkkubiisi Midnight City nostivat odotuksia tätä tupla-albumia kohtaan, jonka kerrottiin olevan eeppinen ja mahtipontinen.
Sitähän tämä levy todellakin on 22 biisin mittainen ja 75min järkäle. Toisaalta levy sisältää kuusi alle 2min biisiä, jotka ainakin itselleni tuntuvat lähinnä täytekappaleilta. Muutenkin levy on harmittavasti vähemmän kuin osiensa summa ja olen miettinytkin, toimisiko tämä levy kenties paremmin tiivistettynä 14 raidan pituiseksi levyksi. Ehkä, mutta jos suoraan puhutaan, niin ei se minua kiinnosta, koska tällä levyllä toimii se tärkein, eli itse biisit.
Gonzalez on haastatteluissa maininnut levyn kertovan unista/unelmoinnista lapsen, teini-ikäisen kuin aikuisenkin näkökulmasta ja jo avausbiisi loogisesti nimetty intro kertoo missä mennään kerrostalojen korkuinen biisi, joka on silti unelmoiva ja pehmeä kuin hattara ilman ällöefektiä. Vierailijana toimivan Zola Jesuksen omaperäinen ääni sopii biisiin mainiosti. Heti perään lävähtävä Midnight City onkin levyn ja kenties tämän vuoden yksi parhaimmista biiseistä, jonka kukonkiekunnalta kuulostavat samplet tuovat etäisesti mieleeni myös loistavan Cariboun Odessa- biisin. Myös saksofoni on eksynyt kappaleen loppupuolelle ja miten hyvin se toimiikaan!
Vaikka levy kuulostaa itselleni Before The Dawn Heal us (2005) ja Saturdays=youth (2007) levyn hybridiltä, niin silti tässä levyssä on myös paljon uutta. Mainitsin jo saksofonin, mutta levyltä löytyy myös erittäin Sufjan Stevenmäisesti nimetty ja myös kuulostava akustista folk-tunnelmointia sisältävä "One Year, One Ufo" joka kyllä paisuu lopulta jättimäiseksi pilvienhattaraksi. Coldplayn mieleentuova "Wait" sisältää M83:lle harvinaista akustista kitaraa ja biisi kuuluukin levyn kauneimpien ja ehdottomasti parhaimpien biisien joukkoon, kunpa Coldplay tekisi tämän tasoisia biisejä itse. Vaikka suurimmalta osalta uudistukset toimivatkin, niin esimerkiksi peukkubassoa sisältä "Claudia Lewis" tuo väärällä tavalla 80-luvun mieleen.
Hurry Up, We're dreaming sisältää monia vuoden parhaimpia biisejä, mutta kokonaisuutena se yltää juuri ja juuri kouluasteikolla hyvän puolelle, ehkä tämä järkäle vaatii enemmän sulattelemista, niin että lukuisat välisoitot sulautuisivat osaksi kokonaisuutta, toivottavasti ei vaan ala ällöttämään.
Ps. vaikka levy julkaistiin virallisesti vasta eilen ja suomessa vasta keskiviikkona, niin on tämä levy ollut kuunneltavissa jo Spotifyssä melkein viikon ajan, sinne siis ennakkoon kuuntelemaan jos kiinnostuitte!
Tekstit
