Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lapko. Näytä kaikki tekstit

#158 ΓΟΛΕ

By | Published torstai 24. toukokuuta 2012

Paljailla pakaroilla voittoon


Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Waves Are Crashing, Friends Are Flowers, Catcher, Girls Say Yes
Löytyykö levyhyllystä: Ei vielä

Levyn huumaavuus
9.0

Lapko on yhtye joka jaksaa hämmentää. Aiemmin yhtye on jo kappaleiden nimillään osoittanut kieroa huumorintajuaan, mutta tuoreimman levyn ΓΟΛΕ (tästä lähtien Love) ennakkokampanjointi on vetänyt huiput. Ensimmäinen biisilohkaisu Love Is Sick And Wrong kesti liki seitsemän minuuttia ja sen kansikuvassa laulaja-kitaristi Ville Malja poseeraa pelkkä nahkatakki päällään. Tämän jälkeen julkisuuteen tuotiin levyn virallinen kansikuva, jossa Malja ja rumpali Janne Heikkonen poseeraavat pyllyt paljaana.

Ulkomusiikillinen hämmennys saattoi ehkä tuoda pienen pelon siitä, ettei levyn materiaali olisi kovinkaan kummoista. Olin nimittäin todella pettynyt yhtyeen edelliseen levyyn, A New Bohemiaan, joten odotukseni eivät olleet korkealla. Voi sitä yllätyksen määrää, kun levyn vihdoin sai kuultavaksi.

Sanon sen jo nyt, Love on Lapkon helposti paras levy. Edellisiltä levyiltä tuttu melodinen suoraviivaisuus kuuluu tälläkin levyllä, mutta tällä levyllä Lapko soi välillä todella raskaasti ja välillä todella kokeellisestikin. Molemmista paras esimerkki on Friends Are Flowers, joka alkaa todella synkällä bassoriffillä ja puolessa välissä kappale räjähtääkin silkaksi stadion-anthemiksi, jos nyt anthemissa voidaan laulaa, että "all you need is ice cream, flowers and pussy".

Levyn vaivattomuus ja vapautuneisuus kuuluu myös kilometrien päähän. Jos A New Bohemia kuulosti vähän pakotetulta, niin nyt Lapko kuulostaa rennolta joka kappaleellaan. Vapautuneisuus kuuluu juuri siinä, että kappaleet menevät suuntaan jos toiseenkin, eikä nämä "kikkailut" kuulosta itsetarkoituksellisilta. On todella hienoa kuulla levy, jolla kuuluu soittamisen ilo!

Love on yksinkertaisesti erinomainen levy. Lapko on kehittynyt ensimmäisistä levyistään todella paljon ja heidän asenteestaan huokuu positiivisessa mielessä tietty välinpitämättömyys. Lovella ei välitetä genrerajoista tai ennakkoluuloista, vaan paahdetaan menemään. Vielä kun sävellykset ovat todella timanttisia, niin en voi tehdä muuta kuin kehua ja suositella. Hieno levy!

Posted in , , , | 1 Comment

#132 A New Bohemia

By June | Published torstai 12. huhtikuuta 2012

Sisulla ja hengästyttävillä riffeillä läpi vaikka harjavaltalaisen harmaan kiven.



Julkaisuvuosi: 2010
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: Summer Nights, Horse & Crow, Please Need Me, Grab The Stick
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Levyn huumaavuus
7.9

Lapkon uuden levyn kynnyksellä on hyvä palata hetkeksi edelliseen. Pari vuotta sitten levyn ilmestyttyä kirjoitin seuraavasti: "Addiktoivalla uutukaisellaan Lapko palaa juurilleen - päämäärättömään energiaan ja raakaan kitara-aggressioon. A New Bohemia tuntuu aluksi liiankin tutulta. Heikkosen epäsymmetriset rummut, Nordbergin bassolainit ja Maljan vinkuminen on monta kertaa hyväksi todettu, mutta mitä uutta jenkkiläinen tuottaja on saanut bändistä irti?"

Olen edelleen sitä mieltä, että raskailla riffeillä alkava levy ottaa kuuntelijalta luulot pois heti ensisekunneilla. Vyöryvä äänivalli sumentaa korvat hetkittäin ja lopputulos on huomattavasti progempi kuin mitä voisi olettaa. Täyttä kuuroutta ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Instrumentaaliraidat ja perinteisiä popmelodioita lähentelevät kappaleet tasapainottavat kokonaisuutta, eikä massa tunnu ihan niin painostavalta ja henkeäsalpaavalta. Jonkin sortin hittinäkin tunnettu Summer Nights kiteyttää nimessä mainitun tunnelman kiihkeästä kesäyöstä loistavasti. Sen jälkeen jatkuu loistelias putki: Horse & Crow'n alun iskevät kitarat sattuvat sydämeen hyvällä tavalla,  Please Need Me taas pakottaa laulamaan tuskan pois sisimmästä. Myös Grab The Stick on innostavasti rakennettu kappale, joka nostattaa niskakarvat pystyyn. Ylipäätään jälkimmäinen puolisko toimii paremmin kuin albumin alku.

Aikoinaan kyllästyin alkuhuuman jälkeen levyyn melko pian. Ehkä aika oli ajanut Lapko-faneuteni ohi, ja suoraviivainen räminä ei yksinkertaisesti iskenyt yhtä kovaa kuin edellinen, kenties helpommin lähestyttävä Young Desire (jota bändi huhujen mukaan itse pitää liian kaupallisena, mutta minusta nimeltämainitsematon tuottaja teki levyn kanssa loistoduunin). Parhaimpien biisien joukkoon muut hukkuvat ilman muistikuvaa, ja ensimmäisenä singlenä julkaistu I Shot The Sheriff on mielestäni pitkäsoiton heikointa antia. Menevä ralli sinänsä, mutta ei mestariteos.

Levylle tiivistetty Lapkon perusolemus - hikeä puskeva duracellpupumaisuus - on saatu tallennettua niin todenmukaisesti, että ihan hävettää. Uuteen bohemiaan oli mukava palata tauon jälkeen, mutta edelleenkään tunnepitoisuus ei yllä samoihin prosentteihin kuin edeltäjillään.





Posted in , , , | 6 Comments

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.