Pieni askel eteenpäin
Julkaisuvuosi:
2014
Ensikosketus: 2014
Ensikosketus: 2014
Helmeilevimmät biisit: I
Don't Think I'll Make it, The Breaks
Löytyykö
levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
6.6
Boo Radleys oli yksi 1990-luvun
kiinnostavimmista britti(pop)yhtyeistä, ainakin kahden levyn ajan.
Giant Steps ja Wake Up! ovat klassikkolevyjä ja vaikkapa Lazarus
ja Find The Answer Within klassikkobiisejä. Pienoisena ongelmana bändillä
oli valovoimaisuuden puute. BR:ssa oli kyse musiikista, ei hahmoista,
ja kun brittipopin valtakausi loppui myös BR katosi kuvasta. Bändin kitaristi ja biisinikkari Martin Carr ei lopettanut
musiikintekoa, mutta kovin näkyvä tai kuuluva hän ei soolona ole
tähän mennessä ollut. Muuttaako The Breaks asianlaidan?
Ehkäpä.
Herra Carr tietää edelleen hyvän
popbiisin niksit ja periaatteessa tällä levyllä on 10 hyvää
tarpeeksi kiinnostavasti toteutettua popbiisiä. Muutama biisi on menevämpää poppausta, ja loput
keskittyvät tunnelmointiin. Varsinaisesti joukosta erottuvia
biisejä ei ole paljoakaan, ja joissain biiseissä mieleen jää vain
lopputunnelmointi (Senseless Apprentice, No Money In My Pocket).
Levyn alkukolmikko (The Santa Fe Skyway, St Peter In Chains ja Mainstream) on kuitenkin ihan pirteä, ja sen päättävä biisikolmikko (I Don't Think I'll Make it, Mandy
Get Your Mello On ja nimibiisi The Breaks) jättää levystä hyvän kuvan. Kokonaisuudessaan The Breaks on vastoinkäymisiäkin
kokeneen keski-ikäisen miehen lempeästi alakulossa vellova levy.
Ainakin vastoinkäymiset ovat saaneet hänet tajuamaan yhden elämää
helpottavan faktan: ”If the breaks don't come, we'll just get by
without them.”
Levyn videobiisi löytyy tästä. Alla vielä se Boo Radleysin hitti.
Tekstit
