No niin. Levy Päivässä -blogi palaa vihdoin ja viimein pitkäksi venyneeltä tauolta. Nyt on taas sitä virtaa kirjottamiseen. :)

Coldplay julkaisi vastikään uuden, järjestyksessään kuudennen pitkäsoiton. Jos edellinen albumi, Mylo Xyloto oli värikkään pirtsakka syysruiske, laskeutuu Ghost Stories hitaampaan maailmaan. Chris Martin sanoo inspiroituneensa levyntekoon hänen ja Gwyneth Paltrowin erosta.

Ghost Storiesilla huomaa, että Coldplay on edelleen se sama vanha Coldplay. Vaikka uudelle levylle onkin haettu kokeellisempaa äänimaailmaa - kuten levyn ensisinkkuna lohkaistu hämyinen, Bon Iverin kappaleita muistuttava Midnight todistaa - onhan se suurimmaksi osaksi edelleen sitä samaa poppia kuin ennenkin. Midnight oikeastaan muodostuu levyn ainoaksi kunnon irtiotoksi ja se on oikeastaan vähän harmi.

Sanoitukset on samanlaista lälläriä kuin edellisilläkin levyillä. Sydäntä särkee ja masentaa. Chris Martin ei ole kummoinen sanoittaja mutta kertosäkeet hän osaa. Ne ovat jälleen maailmaa suurempia ja Chris Martinin ulvominen kaikuu vanhaan tuttuun tyyliin. Mikään ei ole muuttunut.

Mun mielestä tällä levyllä on kuitenkin selvä paikkansa Coldplayn tuotannossa. Se on ensimmäistä kertaa selvä erolevy ja sen tontin Chris Martin hoitaa hyvin. Tämä on mahtavaa lääkettä kaikille sydänmensä särkeneille kuuntelijoille.

Chris Martin ja kumppanit ovat saaneet ängettyä levylle jälleen yhden loistavan pop-hitin. A Sky Full of Stars on ihastuttava ja rakastettava simppeli poppistelu, jonka varmasti tulen kuulemaan kesällä liian monta kertaa. 

Räjähtävät pop-kappaleet vaihtuivat slovareihin. Ei se minua ainakaan haittaa.