Liikaa kunnianhimoa
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Goliat, En stund på jorden
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
6.8
Tiistaina kirjoitin Lisa Miskovskysta,
ja myös tänään käsittelyssä on ruotsalaisen naisartistin vasta
ilmestynyt levy, Lalehin Colors. Laleh Pourkarim on käsittääkseni
tähtiluokkaa Ruotsissa – hän on mm. osallistunut Ruotsin
vastineeseen Vain elämäähän eli Så mycket bättreen – ja
hänellä on varmasti mahdollisuudet menestyä myös muualla
Euroopassa. Colorsilla kansainvälistä läpimurtoa edesauttamassa on
kunnianhimoisesti toteutettuja kappaleita, joiden voisi kuvitella
toimivan keikoilla ja tuovan esiin Lalehin karismaa ja
esiintymistaitoja. Muutamat levyn kappaleista ovat myös aidosti
hyviä. Valitettavasti levyltä puuttuu kappaleet toisiinsa yhdistävä
punainen lanka etenkin levyn alkupuolella, ja kappaleesta toiseen
tunnelmat ja melkein jopa musiikkityylit vaihtuvat, mikä ei ole
kovinkaan nautittavaa.
Jos ei muuta, niin hyvinkin
erityyppiset biisit tuovat esiin Lalehin kyvyn laulaa monipuolisesti
ja tehdä niin energisiä pophittejä (Colors, Stars Align) kuin
dramaattisempaa tunnelmointia (Dark Shadow ja Return To The Soil).
Parhaiten Laleh onnistuu kuitenkin kun ei yritä liikaa ja unohtaa
turhan kikkailun sovituksien, tuotannon ja laulamisen suhteen. Näin
tapahtuu levyn kolmella viimeisellä kappaleella, joissa Laleh
vaihtaa laulukielen englannista ruotsiin. Niin Goliat, En stund pä
jorden kuin Solen och dagenkin ovat kauniita, tarpeeksi
yksinkertaisesti toteutettuja kappaleita, joissa on rauhaa ja
ilmavuutta, joka levyn muista kappaleista puuttuu. Etenkin Goliat on
hieno tsemppibiisi.
Laleh on kinnostava artisti, sen myös
Colors osoittaa, mutta tällä levyllä hän menee
kunnianhimoisuudessa liian pitkälle. Ehdottoman hyviä biisejä
levyllä kuitenkin on. Nimibiisikin kuuluu niihin: