Ärhäkkää tunnelmointia
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: My Imaginery Friends, Times Are Rough, Empty Busses
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
8.1
Penniless on yli 20 vuotta alternative
rock/power pop -musiikkia tehnyt suomalainen yhtye, joka ei ole
koskaan nauttinut mitään supersuosiota. He ovat kuitenkin jo 15
vuoden ajan levyttäneet ruotsalaiselle A West Side Fabrications –levy-yhtiölle, heistä on bio täällä, bändin basisti Kimmo
Kurittu on ollut vuodesta 2007 Maj Karman jäsen, ja Alisaaren
veljeskolmikosta Pekka on käsittääkseni toiminut eri yhtyeiden
levyjen tuottajana. Eli jos ei muuta niin Penniless on saanut
arvostusta piireissä. Mulle yhtye on tuttu vain muutaman radiosta
kuullun kappaleen verran eli heidän uusin levynsä Rows of Houses on
ensimmäinen Penniless-levyni.
RoH alkaa kahdella kitkeräsävyisellä hidastempoisella poppauksella (Are You Talking to Me? ja
My Imaginery Friends), joita seuraa hurja ja ärhäkkä Times Are
Rough. Sitä taas seuraa Harbour Lights, melodinen mutta painostava
poppala, jonka tarttuva kertosäe menee näin "And the car we
drive isn't mine/in the harbour lights it shines for a new life/and the
drugs we've tried have made us blind/to the world outside where only
the kids are still alright". Hilpeää. Meno jatkuu senkin
jälkeen samana eli virkistävän angstisena niin tekstien, laulun
kuin soitannon suhteen. Kappaleet ovat suht hidastempoisia, mutta
täynnä painostavaa tunnelmaa, koukkuja ja yllättäviä käänteitä. Esim. Story
& Rhyme alkaa tarttuvana powerpoppina, mutta muuntautuu lopussa
progerokiksi.
Levyltä huokuu Pennilessin kokemus ja
kyky tehdä särmikästä vaihtoehtoisempaa kitararockia. Kappaleet
ovat vahvoja, soitto pelaa ja turhautumista huokuvat tekstit sopivat musiikkiin oivasti. Eli Rows of Houses on onnistunut teos genressään ja levy niille, jotka
nauttivat ärhäkkkyydestä, mutta eivät tarvitse sen oheen
vauhdikasta kohkausta.
Videota ei levyn biiseistä ole vielä
tehty, mutta liveveto Story & Rhymesta löytyi:
Tekstit
Penniless on bändi, jota arvostan paljon enemmän kuin nykyään kuuntelen. Suosikkilevyni taitaa olla Anola (vuodelta 2001).
VastaaPoistaLiitettiin tämä meidän FB-sivuille. Kiitokset arviosta. T:Penniless
VastaaPoistaKiitos linkkauksesta. Tänäänkin on tullut kuunneltua levyä.
VastaaPoista