Bileet päättyvät liian pian
Julkaisuvuosi: 2013
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Beach Mode (Keep It Simple), Mr Cake, Eternal Mode
Löytyykö levyhyllystä: Spotify, yms.
Levyn huumaavuus
6.4
Sara Abdel-Hamidin eli Ikonikan toinen
levy sisältää 14 kipaletta elektroa, mutta niistä vain
ensimmäiset viisi jaksavat kiinnostaa minua. Jo levyn kuudennella
biisillä Ikonika siirtyy tiukasta, mutta menevästä ja sopivan
melodisesta elektrosta painostavaan tunnelmanluontiin ja hieman
liikaa keskittymistä vaativaan kikkailuun. Aerotropoliksen loppupuolen tarjonta siis kalpenee
vertailussa alun biiseihin, hauskaan Mr Cakeen ja 1980-luvun pelimusiikin mieleen
tuovaan Eternal Modeen sekä levyn ainoaan vokaalibiisiin, Beach Modeen, jolla laulaa tästä blogista tuttu Jessy Lanza. Siinä tulikin lueteltua levyn kolme huippua, ja ne kaikki ovat levyn alkupuolella.
Ehkä eniten minua vaivaa
Aerotropoliksessa se, että levy alkaa jopa hieman bilehenkisesti,
mutta siirtyy vähitellen ihan erilaisiin tunnelmiin. Tietyssä
määrin tuntuu myös, että Ikonika luottaa liikaa samoihin
saundeihin; loppua kohden samoja synasaundeja ja rytmejä ei enää
jaksa. Myönnän kyllä, että levyn loppupuoleltakin löytyy
erottuvia hetkiä. Manchego on kovaa tykitystä, Mega Church on
nimensä mukaisesti massiivinen ja tiheä, ja Backhand Winners on
melkoista rytmi- ja äänikikkailua. Sinänsä siis omaleimaista ja
arvostettavaa menoa, mutta...
Vaikka levy ei toimikaan minulle
kokonaisuutena, niin alku on loistavahko, ja videobiisi Mr Cake ei
ole hauska vain biisinä vaan myös videona. Jos olet koskaan
miettinyt, millainen GTA-peli voisi olla, jos siinä voisi pelata
naisena, niin tässä yksi mahdollisuus: