Alakulo
on pop
Julkaisuvuosi: 1997
Ensikosketus: 2013
Helmeilevimmät biisit: Labels, Road
movie Scene, Oh Dear, Drift Apart
Löytyykö levyhyllystä: Ei
Levyn huumaavuus
8.4
The Lieblingsin Take Us to Your Leader
on varmasti tämän syksyn kitarapoptapauksia ainakin Suomessa, ja
ehkäpä jopa maailmalla. Minulle tuo levy on toiminut kuitenkin
enemmänkin kimmokkeena etsiä käsiini Sam Shinglerin aiemman bändin
The Pansiesin levyt. Ensimmäisenä sain käsiini yhtyeen kolmannen
levyn, Feel Easyn, joka ei ole tunnelmiltaan niin kepeä kuin voisi olettaa.
Levyssä minua ilahduttaa ja ensin vähän yllättikin se, että The Pansies, etunenässä lauluvastuun jakavat Mia Keurulainen ja Sam
Shingler, ei pelkää myöskään syvempiä
vesiä ja kokeiluja tyylistä toiseen niin sanojen kuin soiton suhteen. Vauhdilla ja vimmalla levyn aloittavan Barely Theren poppauksen ja hapokkaan shoegaze-henkisen nimettömän lopetusbiisin väliin mahtuu menevän kitarapopin lisäksi mm. trip-hopilla flirttaileva kyyninen hitailu Naive, The Pansiesin romanttisempaa ja
sävykkäämpää puolta edustava Chloe, brittipopista shoegazeen etenevä Drift Apart ja melankolinen Take Me to the Movies. Feel Easyn parhaimmistoa on kuitenkin
sen suoraviivaisimmat ja määrätietoisimmat kappaleet, joissa alakulolle ei anneta valtaa: Labels ja
Oh, Dear, joissa ihmissuhteiden aiheuttamat turhaumat puretaan
energiseen poppaukseen, ja Road Movie Scene, jossa suunnataan
ylväästi elämän alhoista kohti tulevaa. Kaiken kaikkiaan levyn kuuntelu oli hieno paluu 1990-luvun kitarapopin pariin ja osoitus siitä, että The Pansies oli
vaikuitteistaan huolimatta omaääninen yhtye.
Levyn kappaleista puolet – Barely
There, Labels, Preoccupied, Road Movie Scene, Naive ja Oh Dear –
löytyy The Pansiesin mainiolta kokoelmalevyltä Barely There (löytyy
Spotifysta ja Deezeristä), mutta myös loput kuusi on ehdottomasti
kuuntelun arvoisia. Tässä lopuksi niistä Moods, jossa alakulo ja menevä pop yhdistyvät hienosti – "I'm on a great mood, but
it'll pass soon":
Tekstit
The Pansiesia en ole juuri kuunnellut (Solace tosin on hyllyssä), mutta The Lieblingsin ystäville pitää suositella The Sugarrushia, josta kakskolmasosaa soittaa myös The Lieblingsissä.
VastaaPoistaSuggarrush on hyvä myös, molemmat levyt tuli aikanaan kuunneltua ja EP on hyllyssä.
VastaaPoistaHei Pekka, nyt olet asian ytimessä. Pitäisi kuunnella tämä levy pitkästä pitkästä aikaa, ja ne muutkin. Pansies ei ikinä noussut ihan ykkössuosikikseni, mutta oli se silti tärkeä bändi aikanaan. Sugarrush jäi etäisemmäksi.
VastaaPoistaHei ja kiitos. En nähnyt Pansiesia koskaan keikoilla, mutta levyt ovat aina kiinnostaneet. Pian otan kuunteluun myös loput, vaikka en niistä varmaan täällä kirjoittelekaan.
VastaaPoistaPansies ei ollut hassumpi livenäkään, tuli nähtyä varmaan neljästi vuosina 1994–96. Mieleen on jäänyt Tampereen Tulliklubin keikka, jonka bändi (tai muistaakseni ainakin puolet siitä) soitti jostain syystä mäkihyppyhaalareissa... Oletko muuten kuullut Shinglerin Montevideo-yhtyettä? Se oli ihan hyvä myös, ainoa albumi löytyy Spotifysta.
PoistaPerhana kun löytäisi vielä jostain sen Rumba-lehden (kesä 2001?), jossa Shingler esitteli levyhyllyään...
Kuuntelin nyt Montevideota viikonloppuna ekaa kertaa. Hyvää jatkumoa Pansiesin levyille. Nyt kun Mia Keurulainen tekisi uuden Mia Darling levyn tai muuta uutta levytystä.
VastaaPoistaHitsi, enpäs oikeastaan muistanut koko Mia Darlingia. Lainasin levyn aikanaan kirjastosta ja kuuntelin vain hätäisesti (muistikuvia ei jäänyt), mutta nythän tämä kuulostaa aika hyvältä. Harmi että pariskunnalle tuli ero, vaikka siitäkin taitaa olla jo vuosia.
PoistaOnpas muuten kummallista, ettei Wikipedia tunne Pansiesia ollenkaan (ainakaan suomeksi tai englanniksi)! Karu osoitus siitä, kuinka bändi on päässyt unohtumaan.