#316 Hot Rats

Elokuva korvillenne


Julkaisuvuosi: 1969
Ensikosketus: 2005
Helmeilevimmät biisit: Peaches En Regalia, Son of Mr. Green Genes
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä

Levyn huumaavuus
10

En ole muutaman viime viikon aikana ehtinyt perehtyä mihinkään uuteen, joten päätin esitellä yhden kaikkien aikojen lempilevyistäni, Frank Zappan Hot Ratsin. 

Innostuin ideasta niin, että lanseeraan samalla uuden juttusarjakonseptin: Kuukauden Zappa, osa 1. Olkaa hyvät.

Hot Ratsista on helppo aloittaa, sillä se kuuluu Frank Zappan tuotannon parhaimpiin ja merkittävimpiin albumeihin. Ja niitä levyjähän miehellä riittää, taitaa olla yli 80 julkaisua, näin ulkomuistista heitettynä. 

Historian ensimmäisenä jazzrock -albumina pidetty Hot Rats on upeasti sävelletty kokonaisuus, jossa on tilaa myös harkitulle jammailulle. Melkoisena kontrollifriikkinä tunnettu Zappa on tuskin antanut muusikoilleen täysin vapaita käsiä, mutta lopputulos kuulostaa monia tarkasti sovitettuja Zappa-albumeja vapaammalta. 

Levyllä kuulee nykymusiikin historian parhaimpia teemoja ja upeita puhallinsovituksia yhdistettynä Zappan ylipitkiin kitarasooloihin. Tämä konsepti toimii vaikuttavimmin kappaleessa Son of Mr. Green Genes.

Vaikka kitaroinnilla mässäillään välillä pitkästi, ei tällä albumilla sorruta virtuositeetin ylikorostamiseen. Musiikki soljuu eteenpäin ja kaikella on tarkoituksensa. 

Avausraita Peaches En Regalia on lähes jokaiselle tuttu rockmusiikin klassikko. Nerokkaasti sävelletty kappale, joka on pituudeltaan maltillinen. Alusta loppuun pelkkää hunajaa korville, joskin soundimaailma ei aivan täysin kestä nykypäivää.

Captain Beefheartina paremmin tunnettu Don Van Vliet hoitaa levyn ainoat lauluosuudet kappaleessa Willie The Pimp. Yksinkertaisen riffin varaan perustuva kappale huipentuu Zappan uran legendaarisimpiin kuuluvaan kitarasooloon.

Little Umbrellas ja It Must Be A Camel ovat ilmaisultaan muita kappaleita kulmikkaampia ja tietyllä tapaa ”jazzimpia”. Sen sijaan reilun 16 minuutin pituinen The Gumbo Variations vie jammailun viulusooloineen todella korkealentoisiin sfääreihin. 

Julkaisunsa aikoihin Hot Rats oli merkittävä, maailmaa mullistanut teos. En yhtään ihmettele, että Pekka Pohjola ja kumppanit kuuntelivat tätä levyä 15 kertaa peräkkäin. Toki kuuntelukokemusta vauhdittaneilla psykedeeleillä saattoi olla osuutensa asiaan.

Hyvä levy kestää aikaa. Soundit vanhentuvat auttamatta, mutta musiikki ja sen mukanaan tuomat tunnelmat eivät. 

Hot Rats on edelleen, kuten Zappa sen kuvaili, elokuva korvillenne.


Bookmark the permalink. RSS feed for this post.

Leave a Reply

Haku

Swedish Greys - a WordPress theme from Nordic Themepark. Converted by LiteThemes.com.