Cocaine is a hell of a drug
Ensikosketus: 2005
Helmeilevimmät biisit: My Big Mouth, Stand By Me ja I Hope, I Think, I Know
Löytyykö levyhyllystä: Ei
Levyn huumaavuus:
6.0
Vuonna 1997 Oasis oli maailman huipulla. Bändin kakkoslevy (What's The Story) Morning Glorya myytiin kuin vettä Saharassa ja kaksi loppuunmyytyä konserttia 150 000 ihmistä vetävällä Knebworth Parkilla nostivat yhtyeen itseluottamuksen stratosfääreihin. Lopputulos onkin musiikillinen kuva kokaiinin yliannostuksesta.
Be Here Now ei voisi alkaa juuri muulla äänellä kuin lentokoneiden hurinalla. Nyt ollaan niin monessa mielessä isouden äärellä, ettei levyä kuunnellessa voi kuvitella itseään muuna kuin vaatimattomana muurahaisena. Biisien kestot ovat lähes poikkeuksetta yli viisiminuuttisia, eikä parin ensimmäisen levyn jämäkkyydestä ole kuin rippeet jäljellä. Eikä biisien nimissäkään ole säästelty. D'You Know What I Mean, Magic Pie ja It's Gettin' Better (Man!!) ovat nimiä, jotka eivät voi syntyä muuta kuin manchesterilaisessa, kokaiinin ja oluen kyllästämässä päässä.
Jos levyn pöhöttyneisyydestä ja massiivisuudesta pääsee yli, mikä on tehtävä sinänsä, on ilmaisu silkkaa Oasista. Niin hyvässä kuin pahassakin. Melodiat ovat Noel Gallagherin sävellyskynälle omaisesti tarttuvia ja vetoavia. Mutta kun laadunvalvonta on ollut vähän turhankin itsevarmaa, niin hyvätkin kappaleet kärsivät aivan tolkuttomasta toistosta. Pitkissä kappaleissa pitäisi olla tarpeeksi muuttujia, että ne jaksavat kiinnostaa koko kestonsa, mikä on ilmeisesti studiossa unohtunut totaalisesti. Toisaalta kertomusten mukaisilla päihdemäärillä en sitä ihmettele.
Be Here Now on vaikea levy, mutta ei vaikean levyn käsitteen mukaisesti. Be Here Now on vain niin yliampuva joka suunnalla, ettei sitä voi kerta-annoksena nauttia millään. Siksi suosittelenkin levyn nauttimista pienissä annoksissa. Silloin siitä voi saada jotain muutakin irti kuin yliannostuksen.
Eli Muse on näinä päivinä tehnyt Oasikset? Tai Radioheadit? Mikä niitä brittiyhtyeitä vaivaa, kun suuruudenhulluudessa vetävät kaiken enemmän tai vähemmän överiksi? Onko niillä liian kova itsetunnon pönkittämisen tarve? Pelkäävätkö he liikaa tippuvansa jalustalta?
VastaaPoistaMut Stand By Me = <3.
No mutta Blur ja Pulp käpertyivät enemmän sisään päin samassa vaiheessa ja tilanteessa. Ei saa yleistää! ;)
PoistaMutta Muse on kumminkin koko uransa kasvanut ja pöhöttynyt tasaista tahtia. Niillä on kumminkin alusta asti ollut isoja teemoja ja soundeja mukana, joten on ihan luonnollista, että suosion kasvaessa kaikki kasvaa. Ja enemmänhän ne nykyisin on Queenia, kuin mitään nykyverrokkia.