Banks kiilaa kolmanneksi

Levyn huumaavuus

7,5

Paul Banks on paremmin tunnettu Interpolin laulajana. Kyseinen bändi on minulle tärkeä ja etenkin Turn On The Bright Lights (2002) ja Antics (2004) ovat erinomaisia levyjä. Interpol onnistui vielä kolmannellaan levyllään kohtalaisesti, mutta viimeistään neljännen kohdalla bändi alkoi jäämään itselleni etäiseksi. Tästä syystä Banksin aiemmin Julian Plenti nimellä julkaistut albumi ja ep eivät ole olleet itselläni kovinkaan isossa kuuntelussa. Nyt kumminkin Banks on julkaissut ensimmäisen levyn omalla nimellään joka yllätti ainakin itseni positiivisesti.

Ytimekkäästi ja samalla mielikuvituksettomasti nimetty Banks kuulostaa positiivisella tavalla selkeästi soololevyltä. Toki yhtenäisyyksiä on musiikillisesti Interpolin kanssa, mutta myös pieniä raikkaita eroavaisuuksia löytyy. Levy soi interpolia kevyemmin ja on soundillisesti hieman rosoisempi (lue lo-fi), joka mielestäni toimii mainiosti. Vaikka biisit rakentuvat Interpolin tapaan Post-Punkin melankoliselle tummalle pohjavireelle löytyy levyltä myös mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi instrumentaalikappaleessa Another Change käytetään samplattua dialogia Sebastian Ischerin lyhytelokuvasta.Biisi kuulostaa siltä kuin The Avalanchesia olisi filtteröity akustisen post-punk -filtterin läpi ja tämä ei todellakaan ole moite vaan kehu. 

Banks ei ole millään tavalla mestariteos. Se ei ole itseasiassa kovinkaan mieleenjäävä, mutta silti sen pariin huomaa palaavansa tasaisin väliajoin, mitä ei ole käynyt Interpolin viimeisimmän Interpol nimeä kantavan albumin kanssa. Jo tästä syystä tällä levyllä on paikkansa jokaisen Interpol diggarin levyhyllyssä tai Spotify soittolistalla. Sillä jos tämä olisi Interpolin tuotos kiilaisi se jaetulle kolmannelle sijalle Our Love To Admiren kanssa jääden kumminkin kauaksi Interpolin kahdesta ensimmäisestä levystä. -  Ptäisiköhän sitä tutustua Julian Plentiin sittenkin hieman paremmin.