Kiireetöntä, mutta ei vaivatonta

Moby oikealta nimeltään Richard Melville Hall on minulle uusvanha tuttavuus. Muistan vuosituhannentaitteessa vielä MTV:n kulta-aikoina kuinka Mobyn Play levyn singlebiisit, Why Does My Heart Feel So Bad, Porcelain ja Natural Blues soivat toistuvasti kyseisellä kanavalla. Päälimmäisenä minulle toki jäi mieleen pari vuotta myöhemmin vielä silloin enemmän kuuntelussa olleen Eminemin julkiset riidat Mobyn kanssa ja pääsihän Moby osaksi Eminemin ivaa Without Me -biisissä. No kumminkin, löysin Mobyn musiikillisesti vasta tänä vuonna uudelleen ja 1999 julkaistu Play on osoittautunut hyväksi albumiksi - jolla on kumminkin liian monta biisiä.

18-biisiä on paljon, suorastaan massiivinen määrä yhdelle ainoalle levylle, pituuttakin löytyy vähän päälle tunti. Play ei siis todellakaan ole mitenkään helppo levy. Kyseistä asiaa ei myöskän helpota se tosiasia, että Moby on ottanut vaikutteita tai no käytännössä samplannu levylle, niin vanhaa folkkia kuin esimerkiksi gospeliakin. Tämä yhdistettynä ambienttiin houseen ja vaihtoehtoiseen rokkiin tekee levystä kuulijalleen haastavan. Onneksi yleinen soundimaailma on todella chillout ja rauhallinen, joten levy soi kiireettömästi. 

Tästä syystä levy avautuu vasta tarkemmalla kuuntelulla edukseen, kun se muuten jää helposti pelkäksi "ihan kivaksi" -taustamusiikiksi. 

Play alkaa loistavalla neljän biisin rykelmällä, joista etenkin rauhalliset Porcelain ja Why Does My Heart Feel So Bad ovat generensä merkkiteoksia. Toki levyllä on muitakin hyviä biisejä  avausnelikon lisäksi, rauhalliset Natural Blues, Sky Is Broken, The ja Rushing jäävät mieleen. Levyn selvästi heikompaa antia ovatkin "rokkaavammat" biisit bodyrock ja South Side. Ne lähinnä vaan ärsyttävät ja kuulostavat Beckin b-puolien b-puolilta. Myös parit pikkunätit instrumentaalit jäävät monesti vain pelkiksi tylsiksi haahuiluksi, jotka eivät istu kokonaisuuteen kunnolla.

Mobyn läpimurtolevy on kiinnostava, mutta paikoitellen epätasainen. Itse olisin miettinyt levyn biisijärjestystä tarkemmin ja ripotellut levyn mieleenpainuvampia hetkiä enemmän ympäri levyä - sillä nyt levy jää auttamatta liian etupainoiseksi ja kyllästyminen meinaa iskeä useasti  jo ennen levyn puoltaväliä. Monesti palaankin kuuntelemaan levyn alkupuolta joka on paikoitellen erinomainen.