Käkkäräpää sooloili

The Strokes oli ahdingossa viime vuosikymmenen puolessa välissä. Yhtye kävi jopa lähellä kuolemaa, mikä ei tosin näkynyt bändin jäsenistössä. Muutaman vuoden aikana yhtä vaille kaikki julkaisivat levyn joko soolona tai osana jotain sivuprojektia. Kitaristi Albert Hammond, Jr:n soolodebyytti on niistä muodostunut minulle rakkaimmaksi.

Rakkain on tosin aika vahva sana, koska Hammond, Jr:n levy ei ole niitä, joihin palaisin säännöllisin väliajoin. Se ei ollut edes julkaisunsa aikana kovinkaan vahvassa pyörityksessä stereoissani. Yours To Keep on kumminkin levy, joka stereoihin eksyessä kuulostaa kepeydessään aina yhtä ihastuttavalta.

The Strokesin kulmikkuudesta ei ole tietoakaan. Tällä levyllä poppaillaan rennon helisevästi, vaikka emoyhtyeen sointia voi kuullakin joidenkin kappaleiden kitaroissa. In Transit varsinkin voisi hieman tiukemmalla sovituksella olla The Strokesin biisi, mutta esim. Call An Ambulance on niin leppoisa kappale, ettei tietämätön voisi millään arvata, mistä yhtyeestä esittäjä on alunperin tuttu.

Letkeä poppailu ei yksistään olisi mikään hyvän levyn merkki tietenkään. Kyllä ilmaisu tarvitsee hyviä kappaleita ympärilleen ja niitähän riittää. Tiiviin levyn (10 kappaletta alle 35 minuuttiin) biisit pysyvät tiukasti asian ytimessä ja melodioissa ei olla pihistelty. Kuten ei olla rikkaissa sovituksissakaan. Yours To Keep on hyvä esimerkki levystä, jonka kappaleiden taustalla on paljon pieniä juttuja, jotka kasvattavat kappaleet uusiin mittoihin. In Transitin viimeinen riisuttu pre-chorus, Everyone Gets A Starin instrumentaalikertsi ja Bright Young Thingin instrumentaali-outro viehättävät kerta toisensa jälkeen.

Yours To Keep on levy, joka ihastuttaa vaivattomuudellaan. Se välittää kuulijaankin raukean olon, jonka aikana ei tee mieli ressailla. Levyllä on myös tarpeeksi koukkuja ja mielikuvituksellisia ratkaisuja, jottei se vaivu pelkäksi poppitapetiksikaan. Aliarvostettu helmi!