On se hyvä et isoveli valavoo, ni muistaa olla letkeä.
Julkaisuvuosi: 2008
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Perusjannu, Mikä se plääni on?, Laiva Lasipullossa, Alamua
Löytyykö levyhyllystä: Ei (Spotify)
Levyn huumaavuus:
7.4
Lähtökohta: Minä. En. Kuuntele. Räppiä.
Sitten on tietenkin ne poikkeukset. Balttiarallaa kolmisentoista vuotta sitten legendaarinen 2pac Shakur löysi tiensä levyrepertuaariini, ja kakkoslevynsä myötä myös Eminem. Etenkin jälkimmäistä arvostan riimittelijänä suuresti. Tulihan siinä tehtyä pieni syrjähyppy suomiräppiinkin, mutta loppujen lopuksi ainoa kyseisen lajin edustaja, joka oikeasti sytytti, oli Paleface. Joka silloin räpäytti englanniksi. Joten sitä ei lasketa. (Ei myöskään niitä nu-metalin kärkinimiä, joiden biiseihin sisältyi myös räppiä, toim.huom.)
Tässä valossa on siis hämmentävää, miten paljon oikeastaan pidänkään Funksonsin meiningistä. Toki live-esiintymisillä on lusikkansa sopassa, sillä silloin bändin todellinen potentiaali nousee syvyyksistä ja kappaleet aukeavat eri tavalla kuin nauhoitettuna. Nimensä mukaisesti Funksons yhdistää funkia, räppiä ja Tanja Torvikosken vokaaleja - kitarasooloja unohtamatta - sulavasti sekaisin niin, että varsinainen rap-imago jää pimentoon ja silmille hyppää ensimmäisenä letkeys. Kaukana ei olla Suomi-reggaestakaan, vaikkakin asennetta löytyy enemmän kuin mainitun genren edustajilta. Laiva Lasipullossa on kokoonpanon ensimmäinen studiolevy, joskin yksi kolmesta räpäyttäjästä eli Olli-PA on julkaissut matskua myös soolona. Toinen levy on tekeillä tälläkin hetkellä.
Kenties siksi, että genre ei ole minulle missään määrin rakas, en jaksa kovinkaan paljoa kiinnittää huomiota itse riimien sisältöön. Sanat valuvat ohitse ja fiilis on se, joka kiinnostaa. Laiva Lasipullossa on saanut kritiikkiä lyriikoidensa yksipuolisuudesta, mutta minä kuulen vain leppoisan Oulun murteen. Kerrankin heitän sanojen merkityksen hiiteen. Sen verran kuitenkin olen hoksannut, että oululaisuutta korostetaan tuomalla kehiin mainintoja erinäisistä kaupunginosista, ja koko platta alkaa Pohjois-Pohjanmaan pääkaupungin sääennusteella.
Kaikki raidat eivät kuitenkaan säväytä yhtä paljon, eikä musiikki ole sellaista, mitä loppujen lopuksi kuuntelisin kotona luureista joka ilta keskittynyt ilme kasvoillani. Mutta aina ei tarvitsekaan. Juhlatunnelmaan kun pääsee kevyemminkin.
Ainiin. Olenhan minä aikoinani kuunnellut Soul Captain Bandiakin, enkä voi sanoa etteikö pari Kanyetakin olisi kaikunut kaiuttimista viime aikoina. Epäilen, että minut on aivopesty.
Tekstit
