Nousukiitoon ampaisseen brittiyhtyeen yhdentekevä kakkosalbumi
Levyn huumaavuus
6.8
Julkaisuvuosi: 2012
Ensikosketus: 2012
Helmeilevimmät biisit: Handshake, Wake Up, Sleep Alone
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Two Door Cinema Club ei ollut minulle kovinkaan rakas yhtye ennen kesää. Arvoin kesällä Ruisrockissa, että menenkö katsomaan The Mars Voltaa rantalavalle vai Two Door Cinema Clubia telttaan - silloin Ruissaloa riivannut kaatosade sai mut tuntemaan telttalavan paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Eksyin siis tämän bändin keikalle pienen sattumoisen kautta.
Yhtye osaa jorata livenä tosi energisesti. Taisinpa kehuskella myöhemmin kavereille, että tämä oli kyllä hienoin keikka missä olen koskaan ollut. Bändin debyytistä, Tourist Historysta tuli mun loppukesän teemalevy ja jäin odottamaan syksyllä ilmestyvää Beaconia sormet ristissä.
Alex Trimblen johtamasta yhtyeestä on tullut parin vuoden aikana tosi iso. Se ei enää kilpaile brittiläisten Wombatsin ja Maccabeesin kaltaisten hassuttelubändien kanssa, vaan se alkaa täyttää seuraavaksi stadionluokan lavoja The Kooksin ja Arctic Monkeysin kaltaisten megabändien kanssa. Bändiä kehutaan mediassa Brittien uudeksi supervientitoivoksi. Näin huikea kehitys tuntuu jopa hieman kummalliselta - miten Two Door Cinema Clubista on tullut näin nopeasti näin iso?
Kun ottaa huomioon bändin noususuhdanteen, Beaconin biisimatskulla ei nousta kyllä taivaisiin asti. Olen kuunnellut yhtyeen kakkosalbumia paljon. Välillä se tuntuu tosi raikkaalta, toisinaan en jaksa kuunnella sitä yhtään. Sleep Alone oli täydellinen ensisinkku - energinen poljenta jatkoi siitä mihin Tourist History oikeastaan jäi. Samoin Wake Upin, Handshaken ja Somedayn kaltaiset pirtsakan nopeatempoiset biisit kertovat siitä, että bändi on parhaimmillaan, kun se lyö reilusti kaasun pohjaan. Levyn muissa biiseissä tempo laskee ja yhtye ei enää kiinnostakaan yhtään sen kiinnostavammalta, kuin muut brittiläiset keskiverto indierock-kollektiivit.
Beaconilla on hetkensä. Mukaan on tarttunut muuta loistelias raita mutta se on levykokonaisuutena melekoisen keskinkertainen. Minun korviini yhtyen soundi kuullostaa nykyään jopa liian popahtavalta ja tuotetulta. Se on iso ongelma: tällä menetelmällä Beacon leimataan kertakäyttöiseksi tanssipoplätyksi, jota kukaan ei muista parin kuukauden päästä.
Meidän Facebook-sivuilla on menossa muuten äänestys 200. levyjutusta: äänestämään pääset tästä!
Tekstit
Mä en millään ymmärrä ton kansikuvan pointtia. Sen lisäksi että se on outo, se on myös ruma, ainakin siihen nähden, että siinä on kuitenkin kauniit jalat. Levy ei muutenkaan sytytä, mutta Ruississa handshake Alexin kanssa kyllä sytytti.
VastaaPoista- k