Eeva Louhivuoren ja Emmanuel Leudicista ei voi olla puhumatta mainitsematta heidän tarinaansa. Suomalais-ranskalainen pariskunta kun aloitti musiikkinsa esittelyn matkablogissaan. Ideana oli, että he tekivät kappaleita matkoistaan eri kaupungeissa.

Duon debyyttilevyllä moinen dogmaisuus ei sentään kuulu. Kappaleet ovat miellyttäviä kertomuksia rakkaudesta, kahden selkeästi rakastuneen laulajan tulkitsemina. Sovituksiin on sentään tullut lihaksia, kun duoa säestää kokonainen yhtye. Ajoittain kappaleet lähtevätkin melkoiseen lentoon, kuten All I Can See, joka voisi toisenlaisella sovituksella olla puhdasta rockia, ja Still Traveling EP:ltä tuttu In Montreal, jonka levyversio soi isosti, mutta silti herkästi.

Evan ja Manun levy on muutenkin oikein taidokasta ja miellyttävää kuunneltavaa. Pariskunnan tulkinnat kuulostavat komeilta, sovitukset ovat tyylikkäitä ja sävellyksetkin kiitettävän monipuolisia. Nämä kaikki seikat ovat vain vähän liian puunattuja. Levyllä ei nyt ole ensimmäistäkään säröä, joka paljastaisi artisteista jotain haavoittuvaisuuksia ja siten inhimillisyyttä. Nyt he kuulostavat pintapuolisesti täydellisiltä, mutta tarttumapintaan tarvittavat säröt ollaan hiottu liian sileiksi.

Tämä on hiukan sääli, koska haluaisin pitää Evasta ja Manusta enemmän. Pidän heistä jo nyt aika paljon, koska huomaan palaavani levyn pariin jatkuvasti, mutta he eivät vie sydäntäni. He jäävät niiksi miellyttäviksi tyypiksi, joiden kanssa on ihan kiva hengailla, mutta illanvietto käy lopulta aika tylsäksi. Pieni ravistelevuus ei tekisi yhtään pahaa.