Villatakin lämpöä
Julkaisuvuosi: 2003
Ensikosketus:
2004
Helmeilevimmät biisit: Communication, You're the Storm, For What It's Worth
Löytyykö
levyhyllystä: Kyllä
Levyn huumaavuus
7,8
En ole The
Cardigansin alkuvuosien söpöilypopista tykännyt muutamia yksittäisiä biisejä
enempää, enkä juuri välitä Gran Turismon kylmästä kovalevyrokista. Mutta kun
The Cardigans teki Nina Perssonin A Camp -projektin jälkimainingeissa hidastempoisen
countrypoplevyn, minä ihastuin.
Long Gone
Before Daylight on mukavaa ilta-, sunnuntai- ja syksymusiikkia, joka tosin paikoittain
jää helposti taustamusaksi. Yksi levyn valteista on yhtenäinen tunnelma,
joka rikkoutuu vain A Good Horse -biisin kohdalla: The Cardigans ei ole
erityisen hyvä rokkibändi, eivätkä A Good Horsen riffittelyt tunnu sopivan
villatakin lämpöön.
Long Gone
Before Daylightin suurin ansio on se, että se sisältää yhden sellaisen biisin,
jota minulla on innostuksissani tapana nimittää täydelliseksi popbiisiksi. Tämä
tähtihetki on kaunis ja intohimoinen rakkauslaulu You’re the Storm, joka
onnistuu mahdottomassa: sen sanoituksissa käsitellään rakkautta sotakuvaston
avulla, eikä minua lainkaan ahdista, ärsytä tai vituta. Ja voi kuinka hienosti
Nina Perssonin ääni soikaan! Tasapainoisen levyn muut tähtihetket, For What It’s
Worth ja Communication, eivät jää paljoa You’re the Stormin kauneudesta
jälkeen.
Long Gone Before
the Daylight on levy, jonka kuvittelisi maistuvan niin Beckin Sea Changen kuin
Anna Puunkin ystäville.
Samaa mieltä, että myöhäisempi Cardigans ja A Camp kolahtaa. Kumpaakaan en valitettavasti ole vielä päässyt kuulemaan livenä. Harmittaa, kun heinäkuun Ruissrockin keikkakin menee sivu suun.
VastaaPoista