You are the crime, The Hives are the law

Ruotsin supersankarirockarit ovat taas täällä! Yhtyeen viides levy saapuu viiden vuoden tauon jälkeen, enkä itse odottanut siltä juuri mitään. Mitättömät odotukset olivat paikallaan, koska levy yllätti.

The Hives on aina ollut erinomainen rock-yhtye, jonka ongelmana on viimevuosina ollut yliyrittäminen. The Black & White Albumilla oli muutama erinomainen kappale, jonka seurana oli monta todella kammottavaa kappaletta. Jälkiviisaana voikin sanoa, että The Neptunesin ja Timbalandin kanssa tehdyt biisit olisi voinut jättää mappi ö:hön. 

Lex Hives on onneksi edellistä levyä parempi ja kaikkia The Hivesin levyjä tasaisempi tuotos. Sitä vaivaa ainoastaan totaalinen riskittömyys. Yhtye soi tällä kertaa rentoutuneemmin ja vapautuneemmin, mutta riskittömyys on johtanut myös hitittömyyteen. Bändi on hylännyt hölmöt ja yksinkertaiset, mutta hetkessä päähän tarttuvat riffit turvallisemmalla paaluttamisella. Nyt kappaleissa luotetaan toistamisen tartuttavan kuulijat, mitä ei valitettavasti tapahdu. Viikon kuuntelun jälkeen en edelleenkään osaa nimetä kaikkia kappaleita, tai edes hyräillä niiden kertosäkeitä saati pääriffejä, vaikka kappaleet toistavat niitä parin minuutin kestonsa aikana ihan tarpeeksi.

Kaahaamisen yhtye sentään edelleen osaa. 1000 Answers, These Spectacles Reveal The Nostalgics ja If I Had A Cent ovat perinteistä The Hivesin tehokasta ränttätänttää, mutta niidenkin ongelma on se, että edellisillä levyillä kyseiset kappaleet olisivat olleet täytekappaleita. Nyt ne ovat levyn huippuja. Muuten kappaleet ovat kuin samasta reseptistä, tosin virheettömästä ja ihan kelvolta maistuvasta sellaisesta.

Tasaisuuden voi sanoa nyt olevan hyve, koska levyltä ei pohjakosketuksia löydy. Kappaleet ovat tasaisen kelpoja ja minuutilla maagisen puolen tunnin rajan ylittävä levy on viihdyttävä, kuten kunnon rock-albumin pitääkin olla. Siltä vain toivoisi levyn päätöskappale Midnight Shifterin kaltaisia erottautumisia. Kyseisellä kappaleella saksofoni ja groove lennättävät yhtyeen Fagerstasta suoraan Detroitiin. Harmi, että muut kappaleet pitävät yhtyeen pikkukaupungissa, jossa supersankareilla kuvittelisi olevan tylsää. Toivon, että seuraavalla levyllä bändin maailmanvalloitussuunnitelmat olisivat edes vähän villimpiä.