Tänä vuonna Hot Chipin diskossa on hiljasempaa
Levyn huumaavuus
6.0
Julkaisuvuosi: 2012
Helmeilevimmät biisit: These Chains, Flutes, Don't Deny Your Heart
Löytyykö levyhyllystä: Kyllä
Leikittelen välillä ajatuksella, että entä jos joku suuresti odottamista levyjulkaisuista pettääkin, totaalisesti. Itse asiassa näin käy hyvin harvoin: vaikka levy ei aluksi iskisikään juurikaan yhtään, kyllä siihen vielä jossain vaiheessa ihastuu. Tällä viikolla postilaatikkooni kilahti Hot Chipin In Our Heads, CD jonka piti oikeastaan tulla perille vasta ensi viikolla. Fiilikset oli tosiaan korkealla, sillä levyn virallinen julkaisupäivähän on vasta 12. kesäkuuta. Laitoin tietenkin levyn heti pyörimään soittimeen.
Kyseessä on yksi vuoden odotetuimpia levyjulkaisuja. Flutes iski tajuntaan jo alkuvuodesta ja pidän kyseessä olevaa rallattelua yhtenä vuoden parhaista yksittäisistä kappaleista tähän mennessä. Odotukset olivatkin In Our Headsin suhteen tosi korkealla - odotin vähintääkin yhtä timanttista kokonaisuutta kuin parisen vuotta sitten julkaistu One Life Stand.
Toisin kuitenkin taisi käydä. Olen kerennyt pyöräyttää In Our Headsin ainaki neljästi lävitse ja albumi ei kuullosta oikein miltään. Pet Shop Boys soi bändin musiikissa yhä lähemmin, Alexis Taylorin korvia hivelevä laulu raikaa somasti ja lyriikoiden suhteen liikutaan samoilla alueilla kuin edellisilläkin albumeilla. Silti levy ei saa oikein viisaria värähtämään. Levy on suoraan sanotusti tylsä.
Mitä on tapahtunut musiikkinörteille sitten One Life Standin? Biisimateriaali on liian keskivertoa, levyltä puuttuvat ne svengaavat anthemit ja bändin sointi on jotenkin liian turvallista. Levyltä erottuvat edukseen kasarielektrolle komiasti kumartava These Chains ja tosiaan tuo seitsenminuuttinen hyökyaallon lailla nousuun älähtävä Flutes. Levylle olisi tarvittu lisää vahvempia sävellyksiä. Joku tästä turvallisesti raikaavasta menosta voi pitääkin, mutta minä kyllä ihastuin One Life Standin kohtalokkaaseen äänimaisemointiin aikoinaan erittäin tulisesti.
In Our Heads starttaa vaisusti, paranee keskivälin paikkeilla mutta läsähtää lopullisesti jälkipuoliskolla. Onhan tässä tietenkin vielä se pieni mahdollisuus, että kyseessä on harvinaisen sitkas "grower" mutta tuskinpa vaan.
Tekstit
Mie en ole vielä kuullut koko levyä (ootelen, että keskiviikkona vois käydä Äxästä hakemassa), mutta minusta ainaski Motion Sickness on ihan tajuttoman hieno biisi. Odotuksen levyn suhteen oli aika korkealla ennen tätä arvostelua. Mutta kyllä mie silti käyn In Our Headsin ostamssa, olenhan mie tykänny ihan jokaisesta Hot Chip -levystä.
VastaaPoistaSiinä tapauksessa hanki ihmeessä levyhyllyyn! Tää on tosiaan vaan mun mielipide levystä :) Motion Sicknessistä oon kyllä eri mieltä.
VastaaPoistaJos levy alkaa vielä iskemään niin lupaan palata asiaan.
VastaaPoista