Toimivaa, mutta täysin riskitöntä
Julkaisuvuosi: 2010
Ensikosketus: 2010
Helmeilevimmät biisit: What You Know, I Can Talk
Löytyykö levyhyllystä: Spotify
Levyn huumaavuus
8.2
Ruisrockiin saapuu tänä vuonna monta mielenkiintoista nimeä joista oon jo analysoinut Metronomyä. Tänään on vuorossa briteistä ponnistava perinteistä synaindie-rokkia soittavan Two Door Cinema Clubin debyyttilevy Tourist History.
Täytyy ensimmäisenä sanoa, että Two Door Cinema Club tarjoaa vain ja ainoastaan syntikoilla maustettua tanssittavaa indie-rokkia ei mitään muuta. Bändi erottuu silti massasta edukseen hyvän biisimateriaalinsa ja tietynlaisen oman soundinsa turvin, etenkin biiseissä vahvasti melodioita kuljettavat raikkaan kesäiset kitarat miellyttävät korvaani. Muutenkin levyn yleinen tunnelma on sopivan kesäinen ja tämä levy olikin yksi kesän 2010 soundtrackejäni.
Toki moitittavaakin löytyy, bändi ei oikeastaan missään vaiheessa poistu mukavuusalueeltaan ja revittelyt jäävät vähäiseksi. Tämä on myös toisaalta hyvä ratkaisu, mutta pienimuotoista vaihtuvutta levy olisi kaivannut, nyt monet biisit ovat liiaksi samasta puusta veistettyjä. Kaava on onneksi yleensä toimiva ja levyllä ei suoranaisesti ole kovin huonoja biisejä ja niiden pituudet ollaan ymmärretty pitää lyhyinä. levyltä onkin turha etsiä yhtäkään yli 4min biisiä. Tämän takia biisit eivät missään vaiheessa ala puuduttamaan tietynlaisesta tasapaksuisuudesta huolimatta, vaan levyn pystyy vaivattomasti kuuntelemaan läpi.
Tourist History on asiallinen ja hyvin tehty levy, joka kärsii riskittömyydestään, mutta toisaalta soittajien ilo tehdä tämän tyyppistä musiikkia kuuluu selkeästi biiseistä. Yksittäisinä biiseinä voisin mainita perinteiseen disko-komppiin kertsissä luottava sekä vähän ärsyttävällä samplella lähtevä I Can Talk ja erittäin kesäiseltä kuulostava What You Know, jossa myös kuullaan yllättäen vähän muunneltua disko-komppia.
Two Door Cinema Club tekee musiikkia josta tulee hyvälle tuulelle, kesäistä, iloista, tanssittavaa. Eihän tämä mitään syvällistä ole ja musiikillisesti nerokkaita biisejä on turha lähteä etsimään. Silti tämä toimii yksinkertaisuudessaan, mutta tietynlainen musiikillinen iloisuus voi alkaa ärsyttämään joitakin. Toimii varmasti kesäisessä Turun Ruissalossa, vaikkapa illalla Rantalavalla.
Tekstit
Jeesh! Mä oisin varmaan antanut tälle enempi pisteitä, vaikka muuten oonkin aika samoilla linjoilla ton mukavuusalueen kanssa. Levy on tosi tasainen, eikä siitä irtoa mitään sydämen pakahduttavia tunneryöppyjä, mutta varsin kelpo paketti kuitenkin. :)
VastaaPoistaTasaisuus ei haittaa yhtään, kun levyllä on kymmenen täydellistä pop-biisiä!
VastaaPoistaMuutin pistemäärää, joka korreloi enemmän tätä mun arvioo. :) Oikeastaan vaan vika biisi ei mulle jotenkin aukea, mutta muuten levyn materiaalia on tasaisen varmaa ja jätkät kyllä taitaa hyvien pop-biisien tekemisen.
VastaaPoistaKaveri vajaa pari vuotta sitten soitti peräkkäin ensin What you know ja suoraan siitä Undercover Martynin. Kysyin Undercover Martynin intron jälkeen, että miks pistit saman biisin uudestaan, laita joku muu välillä. En siis huomannut, että kappale ois missään kohtaa vaihtunut. Kyllähän ne erot nyt huomaa selvästi mut tosiaan ekalla kerralla ei millään. On silti mun mielestä yks parhaita indie-levyjä ikinä. Työn puolesta saadut VIP-liput Ruissiin maistuu myös (photoiluhommia). Itse olisin vaan laittanut Something good can workin helmeilevimpien joukkoon :) RAC-mixaus siitä on myös aika muikea!
VastaaPoistaSuuntailetteko te poitsut kesällä festareille/keikoille? Itteä houkuttais vähän Hultsfred Ruotsin puolella, mm The Cure, Gorillaz, Kooks, Mumford&sons, Justice, Ewert co. yms hulluja nimiä!
Ps ottakaa oikeesti vittuun toi sanavahvistus tästä kommentoinnista... Pliis
Terve! Mä itse kävin jo Provinssissa piipahtamassa ja tälle kesälle nyt kutsuu ainakin vielä Ruissi ja Flow.
VastaaPoistaTwo Door Cinema Clubista en ole perustanut sitten yhtään. Jotenkin tuntuu, että biisit on liian karkkimaisia ja kaavamaisia. Tanssijalanhan nää saa kivasti vipattamaan mutta siihen se sitten jääkin. Levyhyllystä tämäkin teos löytyy mutta enpä ole pistänyt soimaan aikoihin. Ajattelin Ruississa käydä katsomassa TDCC:n sijasta The Mars Voltan, jonka uusin levy ei sekään kyllä mikään mestariteos ollut.